Adolf Heusinger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Adolf Heusinger. Heusinger toimi toisen maailmansodan jälkeen myös Bundeswehrin johdossa ja NATOn sotilaskomitean puheenjohtajana.

Adolf Heusinger (4. elokuuta 1897 Holzminden - 30. lokakuuta 1982 Köln) oli saksalainen upseeri joka selvisi Adolf Hitleriä vastaan tehdystä salamurhayrityksestä, joka tunnetaan nimellä heinäkuun 20. päivän salaliitto. Sotilasarvoltaan Heusinger oli korkeimmillaan kenraali.

Nuoruusvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adolf Heusinger syntyi Holzmindenissä elokuussa 1897. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan jo vuonna 1915. Heinäkuussa 1916 hänet ylennettiin luutnantiksi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Heusinger palasi Saksaan ja värväytyi Reichswehriin. Vuonna 1925 Heusingeristä tuli yliluutnantti ja vuonna 1932 kapteeni.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan alussa Heusinger oli mukana suunnittelemassa Puolan, Tanskan, Norjan ja Ranskan valloitusta. 1. elokuuta 1940 hänet ylennettiin everstiksi. Lokakuussa 1940 hän suunnitteli lisää operaatioita yhdessä Franz Halderin ja Friedrich Paulusin kanssa. Ensimmäisen kenraaliksi ylennyksen Heusinger sai vuonna 1942, jolloin hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.

Operaatio Valkyrie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adolf Heusinger haavoittui heinäkuussa 1944 tehdyssä salaliittoon kuuluvassa pommi-iskussa, jossa tehtävänä oli salamurhata Adolf Hitler. Heusinger selvisi kohtalaisen pienin vammoin. Gestapo vangitsi kuitenkin Heusingerin epäiltynä osallisuudestaan salaliittoon,[1] mutta mitään virallista näyttöä siitä ei ollut, joten hänet vapautettiin.

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heusinger toimi toisen maailmansodan jälkeen Bundeswehrin johdossa ja vuodesta 1961 NATOn yleisesikuntakomitean puheenjohtajana.[1] Hän kuoli Kölnissä lokakuun lopussa vuonna 1982.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 76. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.