Kirov (1977)

Wikipedia
Ohjattu sivulta Admiral Ushakov
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirov
Admiral Ushakov (vasemmalla) ja ohjusristeilijä Marsalkka Ustinov Severomorskissa 1. heinäkuuta 1992.
Admiral Ushakov (vasemmalla) ja ohjusristeilijä Marsalkka Ustinov Severomorskissa 1. heinäkuuta 1992.
Aluksen vaiheet
Rakentaja Baltijskin telakka, Leningrad
Kölinlasku 26. maaliskuuta 1974
Laskettu vesille 27. joulukuuta 1977
Palveluskäyttöön 30. joulukuuta 1980
Tekniset tiedot
Uppouma 24000 t (kuiva)
28000 t (kuormattu)
Pituus 248,0 m (kokonaispituus)
Leveys 28,0 m
Syväys 7,5 m
Koneteho 2 x ydinreaktoria 150000 shp
Nopeus 32-34 solmua
Miehistöä 800
Aseistus 20 x SS-N-19 -merimaaliohjusta
12 x SA-N-6 -ilmatorjuntaohjustenlaukaisualustaa
2 x kaksiohjuksista SA-N-4-ilmatorjuntaohjustenlaukaisualustaa
2 x 100 mm tykkiä
8 x 30 mm Gatling-tyyppistä pikatykkiä
1 x kaksiohjuksinen SS-N-14-merimaaliohjustenlaukaisualusta
8x 533 mm torpedoputkea
1 x RBU-6000-sukellusveneentorjuntaraketinheitin
2 x RBU-1000-sukellusveneentorjuntaraketinheitintä
3 x helikopteria

Kirov, (uudelleen nimettiin vuonna 1992 Admiral Ušakovksi 1700-luvun amiraali Fjodor Ušakovin mukaan) on ensimmäinen Kirov-luokan risteilijä. Kirovin tilasi punalaivasto ja se palveli Venäjän laivastossa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Venäläiseltä luokitukseltaan alus on atomikäyttöinen ohjusristeilijä ja kooltaan se on samaa kokoluokkaa useimpien Toisen maailmansodan taistelulaivojen kanssa. Alus ja muut Kirov-luokan alukset oli myös suurimpia syitä Yhdysvaltain jo reserviin siirrettyjen "Iowa"-taistelulaivojen palvelukseen paluuseen. Välimerellä tapahtuneen reaktorionnettomuuden jälkeen alus siirtyi reserviin vuonna 1990.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus rakennettiin Leningradissa Baltijskin telakalla. Kölinlasku oli kesäkuussa 1974, vesillelasku 26. joulukuuta 1977 ja alus valmistui joulukuussa 1980. Nimensä Kirov on saanut bolševikkisankari Sergei Kirovilta.[1]

Aluksen tulivoima on vaikuttava: pääaseistuksena on 20 × SS-N-19 meritorjuntaohjukset. Lisäksi aluksella on ilmatorjuntaan 12 × S-300F ohjuslavetit, joille 96 ohjusta, 2 × Osa-MA (40 ohjusta) ja Kaštan-ilmatorjuntajärjestelmä.

Muita aseita ovat automaattinen 130 mm AK-130 -tykkijärjestelmä, 30 mm AK-630, 10 × torpedo-/ohjusputkea, Udav-1, johon 40 sukellusveneentorjuntarakettia ja 2 × RBU-1000.

Kirov sai reaktorivaurion 1990 Välimerellä. Alus ei koskaan palannut palvelukseen. 1990-luvun aikana alusta käytettiinkin luokan muiden alusten varaosapankkina.

Kesäkuussa 2004 nimi Admiral Ušakov siirrettiin Sovremennyi-luokan hävittäjälle Besstrašnyi. Syyskuussa 2004 aluksen purkusuunnitelmat tulivat julkisuuteen. Aluksen purkamisen on arvioitu maksavan noin 40 milj. USD. Norjan valtio on luvannut kustantaa purkutyön. Norja pitää lähellä omia rajojaan ruostuvaa ydinkäyttöistä risteilijää turvallisuusriskinä.

Tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Propulsio:
    • 2 × KN-3 painevesireaktoria
    • 2 × öljykäyttöistä korkeapainekattilaa
    • 2 × GT3A-688 höyryturbiinia
    • 2 potkuria
  • Suorituskyky:
    • Toimintamatka: 1000 meripeninkulmaa (1852 km) huippunopeudella
  • Aseistus
    • Tykit
      • 2 × 100 mm/59 cal AK-100 (Kirov)
      • 1 × 130 mm kaksoistykki AK-130
      • AK-630 30 mm Gatling-tykki (CIWS-järjestelmä)
    • Ohjukset
      • Ilmatorjuntaohjukset:
        • 2 × SA-N-4 kaksoislavettia
        • 12-paikkainen VLS johon 96 SA-N-6 ohjusta
      • Meritorjuntaohjukset SS-N-19 Shipwreck missiles
      • Sukellusveneentorjunta
        • 1 × kaksisylinterinen lavetti, SS-N-14-ohjukset
        • Torpedot: 10 × 533mm torpedoputket
  • Elektroninen järjestelmä
    • Tutkat:
      • Voskhod MR-800 3D-tutka keulamastossa
      • Fregat MR-710 3D-tutka päämastossa
      • 2 × navigointitutkia
      • 2 × Top Dome SA-N-6-tulenjohtoon
      • 4 × Bass Tilt AK-360 CIWS-tulenjohtoon
      • 2 × Eye Bowl SA-N-4-tulenjohtoon
    • Sonar:
      • Horse Tail VDS (Variable Depth Sonar)
  • Helikopterit: 3 × Kamov Kamov Ka-27

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gardiner, Robert s. 382