Adelantado

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Adelantado on kuningas Alfonso X:n luoman 1200-luvulta peräisin olevan lakikokoelman, Las Siete Partidasin, mukaan henkilö, jonka kuningas on nimittänyt johonkin tehtävään tai jonkin alueen johtajaksi. Uuden maailman valloituksen alkuaikoina adelantadoilla oli ollut suuret valtuudet jakaa konkistadoreille intiaaneja ja läänityksiä eli encomiendoja. Elinikäisellä adelantadon arvolla palkittiin ansioituneita valloittajia. Hernán Cortés sai arvon vuonna 1525. Vuotta myöhemmin Ponce de Leon saapui Uuteen Espanjaan ottamaan kuninkaan lähettiläänä Cortésilta pois Uuden Espanjan kuvernöörin viran. Adelantadon arvo oli tässä tapauksessa pelkkä kunnian osoitus ja ikään kuin palkkio tehdyistä palveluksista. Käytännössä adelantado menetti vähitellen valtansa Uuteen Maailmaan nimitetyille kuninkaallisille audiensioille ja myöhemmin varakuninkaille.

Adelantadon tehtävistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adelantadolla oli löytöretkeilijänä (descubridorina) oikeus jakaa provinssinsa alueisiin, nimittää palkallisia pormestareita ja tuomareita ja vahvistaa tavallisten kaupunginjohtajien nimitykset, jotka olivat voimassa neljä vuotta. Adelantadolla oli valta tehdä säädöksiä valtaamaansa aluetta ja kaivostyötä varten, mutta ne eivät saaneet olla Kastiljan lakien vastaisia, ja ne oli toimitettava Intioiden neuvoston tietoon kahden vuoden kuluessa. Adelantadon oli määrätyn ajan kuluessa perustettava ja huolehdittava eriasteisten kaupunkien rakentamisesta. Esimerkiksi jos perustettiin kolme kaupunkia, joita johti alcalde mayor, eli pormestari, tuli samalla perustetuksi hiippakunta, jolla oli lisäksi alaisenaan kaksi pienempien kylien aluetta, provinssia.

Adelantadon oikeuksia rajoitettiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Adelantado tai kuka tahansa muu tuomari, joka on asetettu johonkin maahan, kaupunkiin tai kylään jakamaan oikeutta, ei saa ostaa maata tai taloa, eikä asettaa ketään seurueestaan ostamaan niitä puolestaan siinä maassa tai paikassa, jossa hänellä on valta. Poikkeuksena ovat asiat, jotka ovat välttämättömiä, kuten syöminen, juominen ja vaatetus. Mutta jos edellä mainituista jollakulla on jokin maatila tai jotakin muuta, minkä hän on perinyt isältään, tai joltakin muulta sukulaiseltaan, tai hankkinut sen jollakin muulla tavalla ennen kuin tuli valituksi tähän virkaan, voi hän sen myydä jollekin paikkakuntalaiselle.”

Yllä oleva lainaus on vuoden 1681 Recopilaciónista, mutta kyseinen lainkohta oli jo Alfonson partidoissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Recopilación de las Leyes de Indias. Madrid 1998. Las Siete Partidas. Sevilla 1555.