Riippuvuus

Wikipedia
Ohjattu sivulta Addiktio
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo terveysongelmasta. Todennäköisyyslaskennan käsitteestä katso riippumattomuus.
PET-kuva, jossa näkyy eri aineriippuvuuksille tyypillinen dopamiinireseptorien määrän vähentyminen.

Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio ’jättäminen jonkun valtaan’) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen. Riippuvuudet voidaan jakaa kehollisiin tai henkisiin (fyysisiin tai psyykkisiin) riippuvuuksiin. Riippuvuus liittyy usein mielihyvähakuisuuteen. Yleisiä haitallisia riippuvuuksia ovat esimerkiksi päihderiippuvuudet, lääkeriippuvuudet, nettiriippuvuus ja peliriippuvuus.

Riippuvuus jonkin aineen käytöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moniin lääkkeisiin ja päihteisiin (päihderiippuvuus) voi muodostua fyysinen ja psyykkinen riippuvuus. Riippuvuutta aiheuttaneen aineen säännöllisen käytön lopettamisesta voi seurata fyysisiä ja/tai psyykkisiä vieroitusoireita. Riippuvuuteen liittyy myös elimistön kyky kehittää sietokyky eli toleranssi riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen, jolloin tarvitaan jatkuvasti suurempia annoksia saman vaikutuksen saamiseksi.

Lääkeriippuvuus havaitaan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun potilas lopettaa riippuvuuden aiheuttaneen lääkevalmisteen käytön taikka koettaa vähentää annostusta esimerkiksi lääkkeen aiheuttamien haittavaikutusten vähentämiseksi. Esimerkiksi unettomuuden, kivun ja epilepsian hoitoon käytettyjen keskushermoston toimintaa lamaavien bentsodiatsepiinien tai masennuslääkkeiden lopettamisesta voi seurata voimakkaita ja pitkäkestoisia vieroitusoireita.

Fysiologinen eli ruumiillinen riippuvuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiologinen riippuvuus on tyypillistä monille lääkkeille ja päihteille. Siinä käyttäjän elimistö on tottunut aineeseen, jolloin käytön lopettaminen ja aineen katoaminen elimistöstä saattaa aiheuttaa erilaisia fyysisiä vieroitusoireita kuten väsymystä, pahoinvointia, vapinaa tai joidenkin aineiden kohdalla jopa aistiharhoja. Luultavasti tunnetuin esimerkki on krapulana tunnettu alkoholin vieroitusoire. Fysiologisen vieroitusoireen voimakkuuteen vaikuttaa yleensä paitsi käytetyn aineen määrä, myös aika jonka käyttö on kestänyt ja poistumisen nopeus. Fysiologinen riippuvuus voi syntyä vain erilaisiin aineisiin jota henkilö nauttii tai käyttää. Tyypillisiä voimakkaita fysiologisen riippuvuuden aiheuttavia aineita ovat jotkin päihdeaineet sekä keskushermoston toimintaa lamaavat lääkeaineet kuten bentsodiatsepiinien ryhmään kuuluvat kemialliset yhdisteet.

Psyykkinen riippuvuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psyykkinen riippuvuus on henkilön johonkin asiaan liittyvä tottumus, josta on hankala päästä eroon. Esimerkiksi internetiä pitkään ja runsaasti käyttäneelle saattaa käytön lopettaminen tai rajoittaminen olla vaikeaa, jolloin voidaan puhua psyykkisestä riippuvuudesta, Internet-addiktiosta. Toinen esimerkki on peliriippuvuus. Psyykkiseen riippuvuuteen ei liity varsinaisesti fyysisiä vieroitusoireita, joskin jotkut kokevat voimakkaan henkisen riippuvuuden myös fyysisenä (psykosomaattiset oireet).

Usein riippuvuudessa saattaa olla myös yhtäaikaisesti kyse sekä fysiologisesta että psyykkisestä riippuvuudesta. Esimerkiksi alkoholista fysiologisesti riippuvainen henkilö on usein myös psyykkisessä riippuvuudessa aineeseen. Tämä johtuu usein aineen käytön tuoman psyykkisen tilan kaipuuseen. Muita riippuvuuksia on 1970-luvulta alkaen katsottu olevan seksiriippuvuus, peliriippuvuus, nk. työnarkomania, ongelmallinen syöminen (ml. anoreksia, bulimia). Niin kutsuttu läheisriippuvuus, eli ihmisen suhde itseen ja muihin ihmisiin, on laaja-alaisempi ja voi liittyä kaikkiin muihin riippuvuuksiin. Psyykkinen riippuvuus on usein vaikeampi voittaa lopullisesti, ja psyyke saattaa vetää jo fysiologisesta riippuvuudesta eroon päässeen henkilön takaisin käyttäjäksi. Tällöin riippuvuudesta eroon pääseminen on usein tavallistakin vaikeampaa.

Sosiaalinen riippuvuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalinen riippuvuus on ryhmän luoman paineen alla muodostuva riippuvuus, esimerkiksi tupakanpolton aloittaminen kaveriporukan mukana. Tässä ollaan siis sosiaalisesti riippuvaisia ryhmästä. Sosiaaliseen riippuvuuteen voidaan myös rinnastaa tiukan uskonnollisen ryhmän sisäisen kurin ylläpitämää sosiaalista riippuvuutta, josta on vaikea irrottautua.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riippuvuuksista, etenkin erilaisista päihderiippuvuuksista, kärsiville tarjotaan usein erilaisia katkaisu- tai vieroitushoitoja joissa riippuvaista yritetään auttaa pääsemään eroon elämäänsä haittaavasta riippuvuudesta. 12 askeleen ohjelmat ovat itsehoidossa merkittävä hoitotapa. Myös lääkehoitoa on kokeiltu kaikkiin riippuvuuksiin ja joidenkin tapausten kohdalla lääkitys on ollut avainasemassa kohti raitistumista. 12 askelta noudattavien addiktien raitistumisprosentti ei kuitenkaan ole sen suurempi kuin raittiutta ilman 12 askelta yrittäneillä. 12 askeleen ohjelman toimivuus joidenkin yksilöiden kohdalla voi kuitenkin olla ratkaisevassa asemassa kun yritetään olla ilman päihteitä. 12 askeleen ohjelmasta voi olla myös erityistä haittaa asianosaiselle, koska harvoin edes itse päihdeaddikti tietää, mistä mahdollisista psyykkisistä sairauksista hän kärsii tai mikä on oikeasti ollut päihteiden käytön taustalla. Jos näitä ongelmia ei ratkaista tai joissakin tapauksissa ei oteta lääkitystä käyttöön esimerkiksi terapian tueksi, niin päihdekierre jatkuu.

Päihteiden väärinkäyttäjillä esiintyy erittäin paljon mm. pitkittyneitä neurologisia vieroitusoireita, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ADHD:ta, traumaperäistä stressihäiriöitä sekä erinäisiä persoonallisuushäiriöitä, joiden hoito on erittäin monimutkaista ja vaatii usein lääkitysapua sekä persoonallisuushäiriöiden kohdalla vääjäämättä myös psykoterapiaa. Näihin ei 12 askelta toimi, ja se voi selittää osittain myös päihdeaddiktien huonon raitistumisprosentin yleisestikin. Ei riitä ammattitaito eikä psykologinen, neurologinen tai psykiatrinen tietämys, vaan joidenkuiden ihmisten oireita hoidetaan väärin.

Alkoholivieroituksen apuna saatetaan käyttää bentsodiatsepiineja sisältäviä rauhoittavia lääkkeitä, koska ne lievittävät alkoholinkäytön lopettamisesta aiheutuvia vieroitusoireita. Tällöin on kuitenkin riskinä, että alkoholiriippuvuus korvautuu bentsodiatsepiiniriippuvuudella.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Levy, Neil (toim.): Addiction and Self-Control: Perspectives from Philosophy, Psychology, and Neuroscience. Oxford: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-986258-0.
  • Tammi, Tuukka – Raento, Pauliina (toim.): Addiktioyhteiskunta: Riippuvuus aikamme ilmiönä. Helsinki: Gaudeamus, 2013.
  • Viljamaa, Janne: Pakko saada! Addiktoitunut yhteiskunta. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38030-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]