Adaridi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Adaridi Suomen ilmailumuseossa.

Adaridi AD 3 oli venäläisen insinööri Boris Adaridin Suomessa suunnittelema ja rakennuttama puurakenteinen, yksimoottorinen ja ylätasoinen moottorilentokone.[1]

Kehitys ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boris Adaridi tarjosi suunnittelemansa kevytrakenteisen koneen piirustuksia Ilmailuvoimille toukokuussa 1923. Ilmailuvoimien esikunta hyväksyi suunnitelman yhden kevytrakenteisen koneen rakentamisesta, ja prototyypin rakennustyöt aloitettiin syksyllä 1923 Ilmailutelakalla Santahaminassa.[1] Kone valmistui seuraavan vuoden keväällä, ja sen ensilento lennettiin 17. huhtikuuta 1924.[2] Ensilennon suoritti Suomen ilmailuvoimissa tuolloin palvellut ensimmäisen maailmansodan hävittäjälentäjä, saksalainen yliluutnantti E. Thuy. Thuy piti koneen lento-ominaisuuksia tyydyttävinä, mutta totesi koneen moottorin olevan liian heikkotehoinen, josta johtuen kone pyrki sakkaamaan kaarron aikana.[1] Koneen rakennetta muutettiin Thuyn lausunnon perusteella siten, että laskutelinettä siirrettiin eteenpäin koneen painopisteen saamiseksi oikeaan kohtaan.[3]

Ilman rekisteritunnusta jäänyt[3] kone oli kokeilukäytössä Utissa kesästä 1924 alkaen Hävittäjäeskaaderilla (myöhemmin Maalentoeskaaderi) vuoteen 1931.[2] Sen käyttö oli hyvin vähäistä, konetta ei muutosten jälkeen saatu enää ilmaan.[3] Konetta säilytettiin lentoyritysten jälkeen käyttämättömänä ensin Utissa ja myöhemmin Vesivehmaalla, josta se siirrettiin Ilmailumuseoyhdistyksen näyttelyyn ja myöhemmin entisöitäväksi. Kone on nykyään näytteillä entisöitynä Suomen ilmailumuseossa.[4]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pituus: 5,3 m
  • Kärkiväli: 11,6 m
  • Siipien pinta-ala: 13,5 m²
  • Korkeusperäsimen pinta-ala: 2,5 m²
  • Korkeusvakaajan pinta-ala: 0,56 m²
  • Sivuperäsimen pinta-ala: 0,6 m²
  • Lentopaino: 260 kg
  • Voimalaite: 3-sylinterinen, ilmajäähdytteinen Salmson-tähtimoottori, teho 12 hv.

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huippunopeus: 106 km/h
  • Laskunopeus: 35 km/h
  • Teoreettinen lakikorkeus: 4 000 m.

[5][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Adaridi, Boris: Moottorittomat lentokoneet ja heikkomoottorilentokoneet. Helsinki: Otava, 1925.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari; Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien lentokoneet 1918–1939. Helsinki: Tietoteos, 1976. ISBN 951-9035-20-6.
  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
  • Keskinen, Kalevi; Partonen, Kyösti; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimat I 1918–1927. Helsinki: Tietoteos, 2005. ISBN 952-99432-2-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Heinonen 1992 s. 67
  2. a b Keskinen et al. 2005 s. 184
  3. a b c d Heinonen 1992 s. 68
  4. Keskinen et al. 1976 s. 16
  5. Adaridi 1925 s. 115–116