Ackermann-ehto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ackermann-ehto tarkoittaa sellaista etupyöräohjauksen ohjausgeometriaa, joka toteuttaa ns. ihannesuoran mukaisen ohjauksen. Ackermann-ohjaus on kuitenkin teoreettinen ihanne jonka toteuttaminen on käytännössä erittäin vaikeaa. Ackermannin ihanneohjauksen suoraan pyrittäessä auton kaarreajo-ominaisuudet saattaisivat heiketä.

Ackermann-väittämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Ns. tarkalla ohjausgeometrialla ds:n peilikuvan ja ulomman pyörän akselin jatkeen leikkauspiste on ainoa tarkan ohjauksen toteuttava piste, joka sijaitsee ohjauksen ihannesuoralla.”

Ackermann-ehto

Kuten oheisesta kuvasta huomataan, on tällaisen ohjauksen toteuttaminen vaikeaa muutoin kuin yhdellä kääntökulmalla. Normaalia ohjausvivustoa tarkastellessa tullaan ohjauksen virhekäyrään.

Ohjauksen virhekäyrä

Ohjauksen virhekäyrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun mitataan todellisen auton kääntökulmat, havaitaan, että aluksi kulmat noudattavat ihannesuoraa, mutta alkavat varsin radikaalisti poiketa siitä ensin niin, että sisempi pyörä kääntyy ulompaa enemmän. Tällä pyritään kompensoimaan kaarreajossa tapahtuvan dynaamisen painonsiirron akseliston sivupitoa pienentävää vaikutusta (kaarteessa auton paino siirtyy ulommalle pyörälle), eli siis ulompi pyörä ohjaa tehokkaammin, jolloin ohjauspyörää ei tarvitse kääntää lisää. Tällä kompensoidaan siis myös aliohjautuvuuspyrkimystä: Koska auto pyrkii vastustamaan liikesuuntansa muutosta ja kun suuntaa yritetään muuttaa kääntämällä molempia pyöriä saman verran, alkaa auto aliohjata eli se pyrkii jatkamaan tangentin suuntaisesti matkaansa. Kääntämällä sisempää pyörää enemmän kuin ulompaa pakotetaan auto kääntymään haluttuun suuntaan pidon rajoissa. Tällaista geometriaa kutsutaan kääntöharitukseksi.

Tarkka ohjausgeometria pätee vain tilanteissa joissa pyörät eivät sorra auton alle tai niitten sortokulmat ovat samanlaiset molemmilla puolilla. Koska kuitenkin tietyn sivupidon saavuttamiseksi täytyy renkaitten hieman sortaa ja koska auto ei saisi aliohjautua, on ulomman renkaan kuitenkin sorrettava hieman sisempää enemmän. Yleensä henkilöautoissa kääntöharitus on suunniteltua ja sillä pyritään parantamaan ohjautuvuutta loivissa, nopeissa mutkissa. Hitaissa, jyrkissä mutkissa tulisi harituksen olla pientä renkaitten kulumisen vähentämiseksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]