Acerola
Sivulta puuttuu | Acerola | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Malpighia emarginata Sessé & Moc. ex DC.[1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Acerola Wikispeciesissä |
Acerola (Malpighia emarginata) on Malpighiaceae-heimoon kuuluva, trooppinen hedelmiä tuottava pensas tai pieni puu. Acerola on peräisin eteläisestä Meksikosta, Keski- ja Etelä-Amerikasta, mutta sitä kasvatetaan nykyään myös Teksasissa ja subtrooppisilla alueilla Aasiassa ja Intiassa. Se sisältää tunnetusti erittäin runsaasti C-vitamiinia, mutta myös A-, B1-, B2- ja B3-vitamiinia, karotenoideja ja bioflavonoideja, joilla on tärkeää ravintoarvoa ja mahdollista käyttöä antioksidanttina [6]. Hedelmän tuottama C-vitamiini imeytyy ihmiskehoon paremmin kuin synteettinen askorbiinihappo [7]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
M. emarginata on alun perin Jukatanista, mutta sitä löytyy Yhdysvaltojen eteläisimmistä osista (eteläinen Florida[3] ja Rio Grande -jokilaakson ala-alueet Teksasissa),[8] Meksikosta, Keski-Amerikasta, Karibialta ja Etelä-Amerikasta niinkin eteläisiltä alueilta kuin Peru ja Minas Gerais Brasiliassa.[2][3] Sitä viljellään eri puolilla maailmaa trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, esimerkiksi Kanariansaarilla, Ghanassa, Etiopiassa, Madagaskarissa, Sansibarissa, Sri Lankassa, Taiwanissa, Intiassa, Jaavalla, Havaijilla ja Australiassa.[9]
[muokkaa] Sopeutuminen
Acerolaa voidaan kasvattaa siemenestä, leikkaamalla ja muilla tavoilla. M. emarginata suosii kuivaa hiekkamaata ja suoraa auringonvaloa, ja se on erittäin herkkä kylmälle (ei siedä alle -1 ⁰C:n lämpötiloja). Pinnallisten juuriensa vuoksi se ei myöskään kestä hyvin tuulta.
[muokkaa] Kuvaus
Acerola on ikivihreä pensas tai pieni puu, jonka oksat kasvavat lyhyestä rungosta. Se on yleensä 2–3 m korkea mutta voi joskus kasvaa 6 m pituiseksi.[10]
[muokkaa] Lehdet
Kasvin lehdet ovat yksinkertaisia, soikeita, keihäsmäisiä, 2–8 cm pitkiä, 1–4 cm leveitä ja kiinnittyvät lyhyeen lehtiruotoon. Ne ovat vastakkaisia ja muodoltaan soikeasta keihäsmäiseen. Lehdissä on yhtenäinen tai aaltoileva reuna, jossa on pieniä karvoja, jotka voivat ärsyttää ihoa.
[muokkaa] Kukat
Kukat ovat kaksineuvoisia ja halkaisijaltaan 1–2 cm. Niissä on viisi[10] poimuista terälehteä, joiden väri vaihtelee vaaleanpunaisesta syvänpunaiseen[11], kymmenen hedettä ja kuudesta kymmeneen rauhasta verhiössä. Kukinnossa on kolmesta viiteen kukkaa, jotka ovat varrettomia tai lyhytruotisia viuhkoja.[10]
[muokkaa] Hedelmä
Hedelmä on kirkkaanpunainen luumarja, halkaisijaltaan 1–3 cm ja painoltaan 3–5 g. Luumarjat kasvavat pareittain tai kolmen ryhmissä, ja jokainen marja sisältää kolme kolmionmallista siementä. Marjat ovat mehukkaita ja sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja muita ravintoaineita. Marjat jakautuvat kolmeen osioon ja ovat tavallisesti happamia tai hapahkoja, minkä vuoksi myös niiden maku on hapan.[10] Hyvin kasvaneiden marjojen maku voi kuitenkin olla myös makea.[13] Acerolan kemiallinen koostumus vaihtelee lajikkeen ja ympäristöolosuhteiden mukaan, mutta tavallisimmin koostumus on seuraavanlainen: proteiineja (2,1–8 g), lipidejä (2,3–8 g), hiilihydraatteja (35,7–78 g), kalsiumia (117 mg), fosforia (171 mg), rautaa (2,4 mg), pyridoksiinia (87 mg), riboflaviinia (0,7 mg), tiamiinia (0,2 mg), vettä (906–920 g) ja ravintokuitua (30 g)[6]
[muokkaa] Käyttö
[muokkaa] Ravinnoksi
Hedelmä on syötävä ja sitä käytetään laajalti lajin alkuperäisalueella ja viljellään muualla sen suuren C-vitamiinipitoisuuden vuoksi. 100 g hedelmää sisältää 1 677,6 mg C-vitamiinia.[4] • Acerolahedelmästä voidaan tehdä mehua ja sosetta, joista molemmat sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja antioksidantteja. • Hedelmää voidaan käyttää C-vitamiinitiivisteen valmistukseen. [7] • Hedelmää käytetään vauvanruokien ja mehun valmistukseen. [14] Eräässä vertailevassa analyysissa selvitettiin erilaisten jäädytettyjen hedelmäsoseiden, mukaan lukien acerolahedelmän, antioksidanttisia vaikutuksia. Yhdentoista testatun hedelmäsoseen joukossa acerola sai viljelyhedelmistä parhaat pisteet, eli sen antioksidanttinen vaikutus oli voimakkain. Sen TEAC-arvo (Trolox equivalent antioxidant activity) oli 53,2 mmol g.[15]
[muokkaa] Muu
Acerola on pienilehtisyytensä ja -hedelmäisyytensä sekä hienon haarautumisensa vuoksi suosittu bonsaikasvi. Sitä kasvatetaan myös koristeeksi[16] ja pensasaitana.[9]
[muokkaa] Ekologia
M. emarginata on isäntäkasvi Chiomara asychis -perhosen,[17] Ephyriades brunneus -perhosen,[18] ja Timochares ruptifasciatus -perhosen toukille.[19] Anthonomus macromalus -kärsäkkään toukat syövät hedelmiä, kun taas aikuiset kärsäkkäät syövät kasvin nuoria lehtiä.[20]
[muokkaa] Lähteet
1. ^ Janick, Jules; Robert E. Paull (2008). The Encyclopedia of Fruit & Nuts. CABI. p. 462. ISBN 9780851996387. http://books.google.com/books?id=cjHCoMQNkcgC.
2. ^ a b "Malpighia glabra L.". Germplasm Resources Information Network. United States Department of Agriculture. 2007-02-11. http://www.ars-grin.gov/cgi-bin/npgs/html/taxon.pl?23206. Retrieved 2009-12-16.
3. ^ a b c "Malpighia emarginata DC.". Germplasm Resources Information Network. United States Department of Agriculture. 1998-05-18. http://www.ars-grin.gov/cgi-bin/npgs/html/taxon.pl?404858. Retrieved 2010-02-02.
4. ^ a b Johnson, Paul D. (2003). "Acerola (Malpighia glabra L., M. punicifolia M. emarginata DC.) Agriculture, Production, and Nutrition". In Artemis P. Simopoulos; C. Gopalan. Plants in Human Health and Nutrition Policy. 91. Karger Publishers. pp. 63–74. ISBN 9783805575546. http://books.google.com/books?id=ZVSh_u7KxQIC&source=gbs_navlinks_s.
5. ^ "Malpighia glabra L. wild crapemyrtle". PLANTS Database. United States Department of Agriculture. http://plants.usda.gov/java/profile?symbol=MAGL6. Retrieved 2009-10-17.
6. ^ a b Mezadri T, Villan˜o M, Fernandez-Pachon M, Garcia-Parrilla M, Troncoso A (2008). "Antioxidant compounds and antioxidant activity in acerola(Malpighia emarginata DC.) fruits and derivatives". Journal of Food Composition and Analysis 21 (4): 282-290.
7. ^ a b De Assis S, Fernandes F, Martins A, Oliveira O (2008). "Acerola: importance, culture, conditions, production and biochemical aspects". Fruits 63: 93-101.
8. ^ "Barbados Cherry, Mexican Myrtle, Manzanita, Cerez, Huacacote, Wild Crepe Myrtle, Manyonita, Cerezo de Jamaica, Cerezo de Castillo, Pallo de Gallina, Escobillo, Chia, Arrayncito, Xocat, Xocatatl Malpighia glabra". Benny Simpson's Texas Native Shrubs. Texas A&M University. http://aggie-horticulture.tamu.edu/ornamentals/nativeshrubs/malpighiaglabra.htm. Retrieved 2009-12-15.
9. ^ a b Hanelt, Peter (2001). Mansfeld's Encyclopedia of Agricultural and Horticultural Crops (Except Ornamentals). Springer. pp. 1127–1128. ISBN 9783540410171. http://books.google.com/books?id=10IMFSavIMsC.
10. ^ a b c d "Malpighia glabra L. Malpighiaceae" (PDF). Agroforestree Database 4.0. World Agroforestry Centre. 2009. http://www.worldagroforestry.org/af/treedb/AFTPDFS/Malpighia_glabra.pdf. Retrieved 2009-12-16.
11. ^ National Geographic (2008). Edible: An Illustrated Guide to the World's Food Plants. National Geographic Books. p. 106. ISBN 9781426203725. http://books.google.com/books?id=HORIzBx17DYC.
12. ^ Vendramini T, Tugo L (2000). "Chemical Composition of acerola fruit (Malpighia punicifolia L.) at three stage of maturity". The Food Chemistry 71: 195-198.
13. ^ Nugent, Jeff; Julia Boniface (2004). Permaculture Plants: a Selection (2 ed.). Chelsea Green Publishing. p. 63. ISBN 9781856230292. http://books.google.com/books?id=40n-Z_8ihZMC.
14. ^ Clein N (1956). "Acerola juice—The richest known source of Vitamin C: A clinical study in infants". The Journal of pediatrics 48 (2): 140-145.
15. ^ Kuskoski EM, Asuero AG, Morales MT, Fett R (2006). "Wild fruits and pulps of frozen fruits: antioxidant activity, polyphenols and anthocyanins". Cienc Rural 36 (4 (July/Aug)). http://www.scielo.br/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0103-84782006000400037&lng=en&nrm=iso.
16. ^ Gillman, Edward F. (October 1999). "Malpighia glabra". Cooperative Extension Services Institute of Food and Agricultural Sciences. University of Florida. http://hort.ifas.ufl.edu/shrubs/MALGLAA.PDF. Retrieved 2009-12-16.
17. ^ "White-patched Skipper Chiomara georgina (Reakirt, 1868)". Butterflies and Moths of North America. http://www.butterfliesandmoths.org/species?l=1987&chosen_state=MX*Mexico. Retrieved 2010-03-30.
18. ^ "Florida Duskywing Ephyriades brunnea (Herrich-Schäffer, 1865)". Butterflies and Moths of North America. http://www.butterfliesandmoths.org/species?l=1990. Retrieved 2010-03-30.
19. ^ "Brown-banded Skipper Timochares ruptifasciata (Plötz, 1884)". Butterflies and Moths of North America. http://www.butterfliesandmoths.org/species?l=1986. Retrieved 2010-03-30.
20. ^ Ooi, P.A.C.; A. Winotai; Jorge E. Peña (2002). "Pests of Minor Tropical Fruits". In Jorge E. Peña; Jennifer L. Sharp; M. Wysoki. Tropical Fruit Pests and Pollinators: Biology, Economic Importance, Natural Enemies, and Control. CABI. p. 326. ISBN 9780851994345. http://books.google.com/books?id=t_BSs0hrAPAC&.
