Acanthocereus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Acanthocereus
Acanthocereus tetragonus
Acanthocereus tetragonus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Luokka: Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kaktuskasvit Cactaceae
Suku: Acanthocereus[1]
(Engelm. ex Berger) Britt. & Rose
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Acanthocereus Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Acanthocereus Commonsissa

Acanthocereus on kuusilajinen kaktuskasvisuku (heimo Cactaceae), jonka lajit ovat enimmäkseen pensasmaisia ja suikertavia, mutta eräät ovat puumaisia. Varret voivat olla nivelikkäitä ja ovat harjuisia. Kukat ovat suppilomaisia, avautuvat öisin ja ovat väriltään valkoisia. [2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvun lajit kasvavat trooppisessa Amerikassa Floridassa, kaikkialla Karibian alueella, Meksikossa ja sieltä etelään Kolumbiaan ulottuvalla alueella. [3]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvit ovat enimmäkseen pensasmaisia, rentovartisia tai kiipeileviä. Varressa on vain 3-5 pitkittäisharjua, jotka ovat pääasiassa ohuita, joskus aaltoilevia. Piikit ovat tukevia. [3]

Acantho1.jpg

Kasvit kukkivat yöaikaan. Kukat ovat suppilomaisia, valkoisia, 12-25 cm pitkiä ja halkaisijaltaan 6-12 cm. Kukkaperässä ja pohjusmaljassa on pian karisevia suomuja. Pohjusmalja on pitkä, jäykkä ja pysty, ja kehälehdet avautuvat levälleen. Hedelmä on pallomainen - soikea - päärynän muotoinen, punainen tai vihreä, piikkinen tai piikitön, avautuva tai avautumaton sekä 4-12 cm pitkä. Siemenet ovat leveän soikeita, kiiltävän mustia, enintään 4,8 mm pitkiä. [3]

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

  • Acanthocereus baxaniensis
  • Acanthocereus colombianus
  • Acanthocereus horridus
  • Acanthocereus occidentalis
  • Acanthocereus subinermis
  • Acanthocereus tetragonus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Catalogue of Life Viitattu 10.5.2012.
  2. Anderson 2001, s. 106.
  3. a b c Anderson 2001, s. 105.
  4. Luettelon lähteenä Anderson 2001, s. 106-108.