Abraasio (geologia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Abraasion jälkiä Norjassa.

Abraasio (lat. ab, pois ja rasio, raaputus)[1] tarkoittaa geologiassa ja maantieteessä aalloista ja vuorovedestä johtuvaa rantojen kulumista. Abraasion tuloksena rannikon vaakasuoraan kerrostuneisiin kivilajeihin syntyy abraasiojyrkänne ja sen alapuolelle abraasioterassi eli penkere. Muihin kivilajeihin, kuten gneissiin ja graniittiin, abraasio muovaa säännöttömiä kulumisjälkiä, jotka näkyvät rikkonaisina rantakallioina. Jatkuva abraasio leventää abraasioterassia, jolloin usein käy niin, että osa rantamuodostumista ei kestäkään aaltojen kulutusta. Niistä muodostuu silloin abraasiojälkiä, jollaisia ovat esimerkiksi Gotlannin raukit. Abraasiopinta eli huomattavan leveä abraasioterassi syntyy silloin, kun maa vajoaa abraasion aikana.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993, ISBN 951-35-4644-6.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.