Abd-ul-Mejid
| Abd-ul-Mejid | |
|---|---|
 | |
 Osmanien valtakunnan sulttaani | |
| Valtakausi | 2. heinäkuuta 1839 – 25. kesäkuuta 1861 |
| Edeltäjä | Mahmud II |
| Seuraaja | Abd-ul-Aziz |
| Syntynyt |
25. huhtikuuta 1823 Konstantinopoli, Osmanien valtakunta |
| Kuollut |
25. kesäkuuta 1861 (38 vuotta) Konstantinopoli, Osmanien valtakunta |
| Puoliso | useita |
| Lapset | useita (mm. Murad V, Mehmed V, Abd-ul-Hamid II ja Mehmed VI) |
| Suku | Osmani |
| Isä | Mahmud II |
| Äiti | Bezmiâlem Sultan |
| Uskonto | sunnalaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Abd-ul-Mejid I eli Abdülmecid I (25. huhtikuuta 1823 – 25. kesäkuuta 1861)[1] oli Osmanien valtakunnan 31. sulttaani. Huolimatta siitä, että Abd-ul-Mejid kuoli nuorena, hän ehti toteuttaa valtakunnassaan lukuisia uudistuksia, joista hänet tunnetaan edelleen.[2]
Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abd-ul-Mejid syntyi Konstantinopolissa (nyk. Istanbul). Hänen vanhempansa olivat Mahmud II ja Bezm i-Alem Sultana. Hänen äitinsä oli georgialaista syntyperää.[3] Hän sai nuorena hyvän koulutuksen. Hän oli ensimmäinen Osmanien valtakunnan sulttaani, joka osasi puhua ranskaa.[1]
Valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abdül-Mecid I nousi 16-vuotiaana isänsä jälkeen valtaistuimelle 1839. Hallituskauden alku oli hankala, sillä osmanien armeija oli kesäkuussa 1839 kärsinyt Nizipin taistelussa tappion Egyptin varakuninkaan joukoille.[1]
Ulkopolitiikassa sulttaani pyrki säilyttämään valtakunnan yhtenäisyyden solmimalla hyvät suhteet eurooppalaisiin suurvaltoihin. Vain liitto Euroopan suurvaltojen kanssa pelasti Osmanien valtakunnan ankarilta rauhanehdoilta, kun maa solmi Lontoossa rauhan Egyptin kanssa heinäkuussa 1840. Egypti pysyi Osmanien valtakunnan hallinnassa ja joutui maksamaan vuosittain 80 000 kultarahan suuruisen veron, mutta sulttaanin oli tunnustettava Muhammad Ali Paššan ja tämän poikien oikeus edelleen hallita Egyptiä.[3]
Kun Irlannin nälänhädän helpottamiseksi kerättiin varoja vuonna 1847, Abd-ul-Mejid oli aikeissa lahjoittaa 10 000 puntaa (vuoden 2022 rahassa 819 453 puntaa[4]) sekä kolme laivalastillista viljaa, lääkkeitä ja muita tarvikkeita. Brittiläiset diplomaatit pyysivät kuitenkin, että sulttaanin lahjoitus jäisi vain 1000 puntaan. Syynä tähän oli se, että kuningatar Viktoria oli jo ehtinyt lahjoittaa 2000 puntaa, ja olisi ollut kiusallista lahjoittaa enemmän kuin maan kuningatar.[5][6]
Venäjän tavoitellessa pääsyä Välimerelle puhkesi Krimin sota. Osmanien valtakunta sai apua Venäjää vastaan Ranskalta, Englannilta ja Sardinialta. Sota päättyi maaliskuussa 1856 solmittuun Pariisin rauhaan.[1] Osmanien valtakunta välttyi aluemenetyksiltä.
Abdül-Mecidin hallituskauden jälkipuoliskolla Euroopan suurvallat pyrkivät estämään Osmanien valtakunnan otteen vahvistumista Balkanilla. Länsimaiden painostuksesta sulttaanin oli myös myönnettävä Libanonille laaja autonomia 1861.[1]
Uudistuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varmistaakseen valtakuntansa sisäisen yhtenäisyyden sulttaani aloitti hallittuaan vasta neljä kuukautta tanzimatin eli uudistushankkeen, joka oli osittain käynnistynyt jo hänen isänsä hallituskaudella.
Hallitsijana Abdül-Mecid oli vapaamielinen. Hänen hallituskaudellaan toteutettiin monenlaisia sisäpoliittisia uudistuksia. Armeijaa uudistettiin vuonna 1842. Sotaoikeuksia kehitettiin siten, että niissä oli turkkilaisten tuomarien lisäksi myös eurooppalaisia tuomareita. Uudistuksia toteutettiin myös oikeuslaitoksessa ja koulujärjestelmässä. Sulttaanin aloitteesta perustettiin opetusministeriö sekä perustettiin peruskouluja ja sotilaallista koulutusta antavia oppilaitoksia. Vuonna 1858 tehtiin aloite maanomistusolojen korjaamiseksi. Tämä kuitenkin jäi toteuttamatta samoin kuin monet muutkin uudistukset, koska Abdül-Mecidin seuraajat olivat taantumuksellisia.[1]
Muita sulttaanin toteuttamia uudistuksia olivat mm.
- Homoseksuaalisuuden dekriminalisointi[2]
- Paperirahan käyttöönotto[2]
- Ottomaanikoulun perustaminen Pariisiin[1]
Abdül-Mecid ehti toteuttaa joitakin merkittäviä rakennushankkeita. Hän korjautti Hagia Sofian moskeijan ja rakennutti Dolmabahçen palatsin sekä perusti Konstantinopoliin ranskalaisen teatterin.[1]
Kuolema ja perilliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abdül-Mecid kuoli 38-vuotiaana tuberkuloosiin. Hänet haudattiin lähelle edeltäjänsä Selim III:n hautaa.[3] Abdül-Mecidia seurasivat aikanaan hallitsijoina hänen poikansa Murad V, Mehmed V, Abd-ul-Hamid II ja Mehmed VI.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abdül-Mecid I:llä oli useita vaimoja:
- Chevkefza Valide Sultana (1820–1882): vuonna 1839 solmimastaan ensimmäisestä avioliitosta hänellä oli tytär ja poika Murad V.[7]
- Tirimüjgün Kadin Efendi (1819–1853): vuonna 1841 solmitusta avioliitosta syntyivät prinsessa Seniha ja Abd-ul-Hamid II.[8]
- Gülcemal Kadin Efendi (1826–1895): vuonna 1843 solmitusta liitostaan hänellä oli 4 tytärtä ja poika Mehmed V.[9]
- Verdicenan Kadin Efendi (1826–1889): vuonna 1852 solmitusta liitosta pariskunnalle syntyivät tytär ja poika (Shehzade Ahmed Kamaleddin Efendi (1848–1905)).[10]
- Gülüstü Kadin Efendi (1831–1861): vuonna 1854 solmitusta avioliitosta kanssa syntyi kaksi lasta: tytär Mediha (1856–1928) ja myöhemmin sulttaanina hallinnut Mehmed VI.[11]
- Aisha Sarfiraz Kadin Efendi (1837–1905): liitosta syntyi poika Shehzade Sulaiman Efendi (1861–1909).[12]
- Nalandil Haseki Kadın Efendi (1829–1890): liitosta syntyi yksi tytär.[13]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Medjidie-ritarikunta (Ottomaanivaltakunta, 1952, perustaja)[14]
Sukkanauharitarikunta (Yhdistynyt kuningaskunta, 1856)[15]
Leopoldin ritarikunta (Belgia, 1860)[16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Abdülmecid I, Ottoman sultan Encyclopædia Britannica. 2022. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Abdülmecid I, Sultan of the Ottoman Empire National Portrait Gallery. 2022. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Abdulmecid I theottomans.org. 2002. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Inflation calculator Bank of England. 2022. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Christine Kinealy: Charity and the Great Hunger in Ireland: The Kindness of Strangers. A&C Black, 2013-10-10. ISBN 978-1-4411-1758-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.11.2022). (englanniksi)
- ↑ Ireland remembers how 19th-century aid from Sultan Abdulmejid changed fate of thousands Anadolu Ajansı. 15.02.2020. Viitattu 28.10.2023. (englanniksi)
- ↑ HH Chevkefza Valide Sultana ancestry.com. 2010. Arkistoitu 2012. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
- ↑ HH Tirimüjgün Kadin Efendi ancestry.com. 2010. Arkistoitu 2012. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
- ↑ HH Gülcemal Kadin Efendi ancestry.com. 2010. Arkistoitu 2012. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
- ↑ HH Verdicenan Kadin Efendi ancestry.com. 2010. Arkistoitu 2012. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Gulüstü Haseki Kadin Efendi ancestry.com. 2010. Arkistoitu 2012. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
- ↑ HH Aisha Sarfiraz Kadin Efendi ancestry.com. 2010. Arkistoitu 2012. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Nalandil Haseki Kadin Efendi freepages.genealogy.rootsweb.ancestry.com. 2010. Arkistoitu 2012. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
- ↑ ODM of Turkey: Order of Mejidie medals.org.uk. 2022. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
- ↑ The knights of England; a complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors, s. 59. Cornell University Library, 1906. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.11.2022). (englanniksi)
- ↑ Almanach Archives de Bruxelles. Viitattu 21.11.2022. (ranskaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abd-ul-Mejid Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Mahmud II |
Osmanien sulttaani | Seuraaja: Abd-ul-Aziz |
| ||||||||||||||||||||||
