Aavikkovarpunen
| Aavikkovarpunen | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Aavikkovarpuspari Benichabin lähellä Mauritaniassa | ||||||||||||||
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Passer simplex (Lichtenstein, 1823) |
||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
| |
Aavikkovarpunen (Passer simplex) on pienikokoinen vaalea varpuslaji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on noin 13,5 cm, siipien kärkiväli 22-25 cm ja paino 19-21 g. Hieman varpusta pienempi, hyvin vaalea. Vatsapuoli on valkoinen ja selkä harmaa (juhlapukuinen koiras) tai hiekanruskea (naaras, nuori ja talvipukuinen koiras). Juhlapukuisella koiraalla on musta kurkku ja sen nokka on musta.
[muokkaa] Esiintyminen
Esiintymisalue on huonosti tunnettu. Alalaji saharae (Carlo von Erlanger, 1899) esiintyy laikuttaisesti Pohjois-Afrikassa ja Saharassa, nimialalaji simplex Etelä-Saharassa Malista Sudaniin ja erillinen alalaji zarudnyi (Pleske, 1896) Turkmeniassa ja Uzbekistanissa. Laji on pääasiassa paikkalintu, mutta paikallisia vaelluksia talveksi etelämmäs tapahtuu.[2] Lajin esiintymisalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen, vaikka paikallista taantumista tapahtuu.[1]
[muokkaa] Elinympäristö
Afrikassa hiekka-aavikot ja keitaat ihmiskulttuurin naapurissa, Aasiassa laji karttaa ihmisasutusta.[2]
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesä on kolossa, yleensä puunkolossa 1,5-4 m korkealla mutta usein myös kallionkolossa tai rakennuksessa. Rakentaa joskus varpusmaisen pesän puun latvustoon. Naaras munii 2-5 munaa, kuivana kesänä munii vähemmän munia. Muna painaa 2,24 g. Turkmeniassa molemmat puolisot hautovat yhteensä noin 12-13 päivää. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti. Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka ovat lentokykyisiä 12-14 päivän ikäisinä. Pesii tavallisesti kahdesti kesässä.[2]
[muokkaa] Ravinto
Aikuiset linnut syövät pääasiassa siemeniä, poikasille annetaan myös hyönteisiä.[2]
[muokkaa] Lähteet
- Cyberbirding (kuva)
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b Passer simplex IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d Perrins, Christopher M. (toim.) 1994: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-854679-3
Sivulta puuttuu