Aavikkokerttu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aavikkokerttu
Dromoïque du désert.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Hertut Cisticolidae
Suku: Scotocerca
Laji: inquieta
Kaksiosainen nimi
Scotocerca inquieta
(Cretzschmar, 1826)
Alalajit
  • Scotocerca inquieta inquieta
  • Scotocerca inquieta saharae
  • Scotocerca inquieta theresae
  • Scotocerca inquieta grisea
  • Scotocerca inquieta buryi
  • Scotocerca inquieta striata
  • Scotocerca inquieta montana
  • Scotocerca inquieta platyura
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Aavikkokerttu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Aavikkokerttu Commonsissa

Aavikkokerttu (Scotocerca inquieta) on herttujen heimoon kuuluva varpuslintu ja sukunsa ainoa laji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 10 cm, josta pyrstöä 3,5 cm. Se painaa 6–10 g. Väritykseltään ja olemukseltaan se muistuttaa priiniaa, mutta aavikkokertun höyhenpuku on yleensä kauttaaltaan vaaleamman hiekanruskea eikä sen pyrstö ole niin pitkä. Olemus on myös peukaloismainen. Sukupuolet ovat samanvärisiä.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikkokerttu esiintyy laajalla alueella Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Arabian niemimaalla sekä Keski-Aasiassa Intian rajoille saakka. Laji on paikkalintu.[2] Sen elinalueen koko on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja kanta on elinvoimainen.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elää sekä alavilla mailla että vuoristossa. Laji viihtyy pensaikkoa tai ruohomättäitä kasvavilla autiomailla ja aroilla ja esiintyy usein yhdessä pikkupensaskertun (Sylvia conspicillata) kanssa.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scotocerca inquieta saharae

Pesä on matalalla pensaassa tai ruohoston varassa. Se on katettu, ruohoista ja risuista rakennettu ja sisältä untuvilla, karvoilla ja kuiduilla vuorattu. Kulkuaukko, joita on joskus 2 toisen ollessa pakotie, sijaitsee pesän sivussa vallitsevan tuulensuunnan mukaan. Naaras munii 3–7 munaa. Muna painaa keskimäärin 0,96 g. Molemmat emot hautovat yhteensä noin 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä 2-viikkoisina, häirittyinä jo aikaisemmin.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia sekä talvella siemeniä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Scotocerca inquieta IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 4.12.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]