Aaro Kivilinna
Aaro Gabriel Kivilinna (5. joulukuuta 1906 Viipuri – 11. helmikuuta 1940 Johannes) oli suomalainen pesäpalloilija, jääkiekkoilija ja urheiluvaikuttaja.[1] Hän pelasi urallaan sekä pesäpalloa että jääkiekkoa pääsarjatasolla. HJK:ssa hän voitti kolme jääkiekon Suomenmestaruutta ja yhteensä seitsemän SM-mitalia. Helsingin Pallonlyöjissä Kivilinna sai puolestaan kaksi pesäpallon SM-mitalia.
Kivilinna oli mukana sekä pesäpallon että jääkiekon kehittämisessä. Hän oli 1931 HPL:n edustajana Pesäpalloliiton perustamiskokouksessa ja toimi 1932–1936 Jääkiekkoliiton sihteerinä ja 1936–1940 varapuheenjohtajana. Jääkiekkoliitto jakaa vuosittain hänen mukaansa nimettyä muistopalkintoa, joka annetaan vuoden parhaalle seuralle, ja hänet on valittu Suomen Jääkiekkoleijonaksi.
Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aaro Kivilinna pelasi Helsingin Pallonlyöjissä pesäpalloa 1928–1931.[2] Pesäpalloliiton tilastoissa Kivilinna on voittanut kahdesti pesäpallossa SM-pronssia. Kaudella 1929 HPL sijoittui jaetulle kolmannelle sijalle ja kaudella 1930 kolmanneksi.[3]
Kivilinna toimi vuoden 1931 HPL:n puheenjohtajana ja edusti lokakuussa 1931 seuraa Pesäpalloliiton perustamiskokouksessa. Lisäksi Kivilinna toimi perustamiskokouksen puheenjohtajana.[2][4] Pesäpalloliiton johtokunnassa hän oli 1933–1938.[2]
Kivilinna toimi myös Pesäpalloliiton julkaisemien lehtien Laaka ja Kiri päätoimittajana ja otteluiden kuuluttajana.[5] Lisäksi Kivilinna selosti radioon vuonna 1932 pelatun mestarijoukkue Lahden Mailaveikkojen ja muun Suomen parhaimmiston välisen ottelun.[6]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kivilinna aloitti jääkiekon syksyllä 1928. Puolustajana pelannut Kivilinna oli voittamassa vuonna 1929 HJK:n paidassa Suomenmestaruutta. Kivilinna pelasi HJK:ssa kevääseen 1937 saakka. Hän voitti seurassa yhteensä kolme Suomenmestaruutta, kaksi SM-hopeaa ja kaksi SM-pronssia. Pisteitä Kivilinna teki pelaamissaan 18 ottelussa 2+2. Lisäksi hän pääsi pelaamaan yhtä maaottelua.[7]
Kivilinna nousi pelaajauransa aikana Suomen jääkiekkoliiton sihteeriksi (1932–1936). Hän oli osallistunut Jääkiekkoliiton toimintaan jo sen perustamisesta vuodesta 1929 saakka. Liiton varapuheenjohtajana Kivilinna toimi 1936–1940.[8] Liittohallituksessa Kivilinna istui 1932–1940.[7]
Kivilinna toimi aktiivisesti tehtävässään suomalaisen jääkiekkoilun hyväksi. Hän julkaisi lukuisia artikkeleita, piti radioesitelmiä ja puhui jääkiekkoilusta ympäri maata.[7]
Jääkiekkoliitto harkitsi osallistumista vuoden 1936 talviolympialaisiin. Rahatilanteen takia se jäi vain ajatukseksi, mutta liitto lähetti Kivilinnan ja jääkiekkovalmennukseen perehtyneen Niilo Tammisalon Garmisch-Partenkircheniin hakemaan oppia kansainvälisistä peleistä. Opin lisäksi tarkkailijat tekivät monia kontakteja jääkiekon huippumaihin.[8] Kontaktiensa ansiosta Kivilinna edusti sittemmin Suomea Kansainvälisen jääkiekkoliiton LIHG:n komiteassa.[7]
Kivilinna toimi ainakin yhdessä ottelussa erotuomarina. Hän tuomitsi 1938 Erkki Saarisen kanssa Suomen ja Ruotsin kohtaamisen. Se oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun jääkiekko-ottelussa käytettiin kahta erotuomaria.[8]
Kaatuminen talvisodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kivilinna kaatui luutnanttina talvisodassa Karjalankannaksella Johanneksen Kinnassaaressa.[8]
Merkitys ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kivilinna oli suomalaisen jääkiekkoilun uranuurtajia. Pelaamisen lisäksi hän toimi monissa tehtävissä liiton hallituksessa.[9] Kivilinna levitti lajia ympäri Suomea, ja hänen tavoitteenaan oli nostaa jääkiekko pois muiden lajien varjosta ja sen pelaajien keskittyvän täysipainoisesti lajiin heidän urheilu-uransa päälajina.[7]
Jääkiekkoliitto on jakanut vuodesta 1973 Kivilinnan mukaan nimettyä muistopalkintoa, joka myönnetään seuralle, joka on pärjännyt parhaiten SM-liiga, Mestis, Naisten SM-sarja, A-, B- ja C-nuorten SM-liiga huomioon ottaen. Hänet on valittu myös ensimmäisten joukossa vuonna 1985 Suomen jääkiekkoleijonaksi.[7]
Pesäpalloilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 2 SM-pronssia: 1929, 1930[10]
Pesäpallotuomarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Itä–Länsi-tuomari (2): 1936, 1938[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Isänmaan puolesta, talvisodassa 1939–1940 kaatuneiden upseerien elämäkerrasto. Porvoo: WSOY 1949.
- Lahti, Janne & Paavola, Juha: Suomen jääkiekkoleijonat. Gummerus Kustannus, Ajatus Kirjat, 2004. ISBN 951-20-6683-1.
- Kivilinnan tiedot Jääkiekkomuseon sivuilla.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Isänmaan puolesta 1949: 212–213.
- ↑ a b c 1936: Koripallo talviharjoittelumuotona 17.3.2007. Pesäpalloliitto. Arkistoitu 5.7.2016. Viitattu 11.7.2017.
- ↑ Aaro Kivilinna (xlsx) Pesäpalloliitto. Viitattu 11.7.2017. [vanhentunut linkki]
- ↑ Pesäpalloliitto täyttää 90 vuotta – vallalla olivat innostus ja tulevaisuuteen uskova mieliala 10.10.2021. Pesäpalloliitto. Viitattu 27.12.2021.
- ↑ Helsingin Pallonlyöjät – Suomen ensimmäinen pallonlyönnin erikoisseura 10.10.2009. Pesäpalloliitto. Arkistoitu 27.12.2017. Viitattu 11.7.2017.
- ↑ Kuka keksi Itä-Lännen? 6.11.2015. Pesäpalloliitto. Viitattu 11.7.2017.
- ↑ a b c d e f Aaro Kivilinna Suomen Jääkiekkomuseo. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 11.7.2017.
- ↑ a b c d Lahti & Paavola, s. 15.
- ↑ Lahti & Paavola, s. 14.
- ↑ Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 18.9.2017. Viitattu 14.4.2018.
- ↑ Itä–Länsi-tuomari 1932–2017 Jouni Ojala. Viitattu 31.3.2018.