Aarno Turunen
Aarno Onni Ilmari Turunen (6. elokuuta 1899 Kuopio[1] – 25. lokakuuta 1973[2]) oli suomalainen lääkäri ja professori.
Turusen vanhemmat olivat Pekka Turunen ja Olga Maria Hiltunen ja puoliso vuodesta 1933 Lyyli Martta Saxlin. Turunen tuli ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1918 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1929. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1933 ja sai naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin pätevyyden 1931. Turunen oli Helsingin yliopiston synnytysopin ja naistentautien dosentti vuodesta 1936 vuoteen 1942.[3] Oppiaineen professori hän oli 1942–1966[4] ja toimi Väestöliiton varapuheenjohtajana vuodesta 1940.[1] Vuonna 1951 Turusesta tuli HYKSin I naistenklinikan ylilääkäri, jo 1920- ja 1930-luvuilla hän oli toiminut lääkärinä useissa eri sairaaloissa.[3]
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun juuret juontavat vuoteen 1935, jolloin Turunen pyysi helsinkiläisiä partiolaisia verenluovuttajiksi. Samana keväänä syntyi partiolaisten Veriliitto, joka laajeni partiolaisten yhteiseksi toiminnaksi ja siirtyi sittemmin SPR:n toimintamuodoksi.[5]
Turunen osallistui Kuopion valtaukseen sisällissodan aikana 1918. Hänet ylennettiin reservissä lääkintäkapteeniksi 1937.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 9 p. 203
- ↑ Porvarillisen työn arkisto: Turunen, Aarno Onni Ilmari (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 685-687. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Helsingin yliopiston professorit
- ↑ Partiosanasto
| ||||||||||
