Aarnihokko
| Aarnihokko | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Crax rubra Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Aarnihokko (Crax rubra) on suurikokoinen keskiamerikkalainen kanalintu, joka on suosittu riistalintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Aarnihokko voi kasvaa jopa metrin pituiseksi ja se onkin sukunsa suurin lintu. Se painaa 4,3–4,8 kg, mutta naaras on pienempi painaen puoli kilogrammaa vähemmän. Aarnihokon vartalo on ruskeansävyinen. Yleissävyltään mustassa päässä ja pyrstössä on valkeita pilkkuja ja raitoja. Päälaella on ”irokeesikampausta” muistuttava pörheiden höyhenten muodostama harja.[2] Vanhin vankeudessa elänyt aarnihokko kuoli 24–vuotiaana.lähde?
Lajin kuvaili tieteelle ja nimesi Carl von Linné 1758.[3]
Levinneisyys [muokkaa]
Aarnihokkoja tavataan Meksikosta Ecuadoriin ulottuvalla alueella, missä se asuu etupäässä sademetsissä. Metsästyksen takia laji on muuttunut monin paikoin erittäin harvinaiseksi.
Lisääntyminen [muokkaa]
Aarnihokon pesä on puussa vaihtelevalla korkeudella. Naaras munii kaksi suurta munaa, joita se hautoo runsaan kuukauden. Poikaset lähtevät pesästä pieninä, ja oppivat lentämään kolmiviikkoisina.
Ravinto [muokkaa]
Aarnihokko syö hedelmiä, hyönteisiä ja matoja.[4]
Lähteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aarnihokko Wikimedia Commonsissa- Tuomas Seimolan aarnihokkokuvia