Aarne Heino
Aarne Heino (16. toukokuuta 1897 Viipuri – 24. maaliskuuta 1992 Kotka)[1] oli suomalainen kirjallisuustieteilijä.[2]
Heino tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1916. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1956 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 1963. Heino työskenteli vuosina 1919–1964 kanslia-apulaisena, lääninkanslistina, ja lääninkirjaajana Viipurin läänin ja sittemmin Kymen läänin lääninhallituksessa. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1970 Helsingin yliopistossa, väitöskirjan aiheena oli runoilija Otto Mannisen Homeros-suomennoksissaan käyttämä kuvakieli.[2]
Heinon vanhemmat olivat pika-ajuri Juhana Matinpoika Heino (vuoteen 1895 Häkämies) ja kotiapulainen Josefina Davidintytär Sandell. Puoliso oli Toini Lyyli Heino (o.s. Holopainen) (1899–1981) vuodesta 1933. Heino työskenteli vielä eläkeläisenä leikearkistonhoitajana Kirkon Tiedotuskeskuksessa vuosina 1967–1971.[2] Heinot asuivat tällöin Helsingissä Munkkiniemessä, mutta muuttivat Kotkaan vuonna 1977.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Otto Mannisen Homeros-suomennosten kuvakielestä, väitöskirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 296. Helsinki 1970
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aarne Heino SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
- Eläkevaari väitteli Homeroksen kielestä. Helsingin Sanomat 10.12.1970, HS Aikakone. (maksullinen artikkeli)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Heino Aarne, hautakuva albumissa: Kotka, Parikan hautausmaa, alue 09 (vaatii kirjautumisen) suomenkirkkojajahautausmaita.fi. Viitattu 20.10.2023.
- ↑ a b c Suomen Kirjailijat 1945–1980, Heino, Aarne, sivu 124, toimittajat Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, Helsinki 1985
| ||||||||||
