ARO

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
SC Auto România S.A.

Aro-Logo.png

Perustettu 1957
Lakkautettu 2006
Kotipaikka Câmpulung-Muscel, Argeş, Romania
Toimiala Autoteollisuus
Tuotteet maastoautot, henkilöautot, hyötyajoneuvot

ARO ( Auto România ) oli romanialainen autojen valmistaja, joka oli erikoistunut nelivetoisiin henkilö- ja hyötyajoneuvoihin . Tehdas aloitti 1957, toiminta lopetettiin 2003. AROa valmistettiin lisenssillä myös muualla Euroopassa. Daihatsu-moottorilla varustettua AROa Espanjassa ja Portugalissa nimillä Hisparo ja Portaro. Italiassa ARO-Ciemme valmisti Volkswagen-moottorilla AROja ACM-tuotemerkillä.[1]

AROjen valmistus on Tšekin tasavallassa alkanut uudelleen, Auto Max Czech (AMC) nimisen yhtiön toimesta.[2] Myös Brasiliassa on valmistettu lisenssillä AROja.

Moottoreina on käytetty sekä tehtaan omia että lisensillä valmistettuja moottoreita, muu voimalinja oli omaa tuotantoa.

Teollisuuslaitoksen pinta-ala oli isoimmillaan 35 000 neliömetriä. ARO valmisti historiansa aikana yli 380 000 ajoneuvoa, 2/3 osaa tuotannosta meni vientiin 110 maahan, viidessä maanosassa. Ennen vuotta 1989 jo noin 90 % ARO tuotannosta meni vientiin. ARO valmisti myös Romanian autoteollisuuden nopeimman auton, 24-sarjaan kuuluneen, Ford Cosworth V6-moottorisen, 180 hv:n auton nopeus oli yli 190 km/h.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Câmpulungin teollisuuden historia juontaa vuoteen 1885, kun Letea S.A. rakensi sinne sellu- ja paperitehtaan. Paperitehtaan entisissä rakennuksissa oli toisen maailmansodan Romanian armeijan varastotiloja. Vuonna 1944 siellä aloitti toimintansa yhtiö, joka valmisti muun muassa potkurinlapoja lentokonevalmistaja IAR Brasoville. Vuosina 1945–1950 yhtiö huolsi Romanian ja Neuvostoliiton sotavoimien kalustoa. Vuoden 1950 jälkeen aloitettiin erilaisten maatalouden hyötykalujen valmistus. Vuonna 1953 tehtaan henkilöstö suunnitteli ja rakensi ensimmäisen romanialaisen moottoripyörän IMS-53:n, sitä valmistettiin kaikkiaan 12 kappaletta. Nimi IMS on lyhenne tehtaan nimestä Intereprinderea Metalurgică de Stat. Autotehdas aloitti vuonna 1957 mallilla IMS-57, se oli ensimmäinen IMS-sarjan ajoneuvo ja valmistettiin GAZ-69-lisenssillä. Vuonna 1959 IMS-57-mallin korvasi M59, sitä seurasi 1964 täysin uusi malli M461. Vaikka se perustuikin edeltäjiinsä, M461 oli tekniikaltaan kehittyneempi ja viimeistelyltään tasokkaampi.

1972 ARO esitteli täysin uuden malliston, 24-sarjan, joka piti sisällään monia eri moottori- ja koriversioita. ARO 24-sarja sai ”pikkuveljen” 1980, kun 10-sarja esiteltiin. Myös siitä löytyi lukuisia versioitaa, eri moottoreilla ja 4x2 sekä 4x4 vetotavoilla.

Mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 3xx -sarja
ARO 320
    • 320 (kaksi istuinta, kaksi ovea, alusta)
    • Health 323 (ajoneuvo terveydenhuollon yksiköille)
    • 324 (viisi paikkaa, kaksi ovea, alusta)
    • 328 Maxi Taxi (ajoneuvo kaupunkien joukkoliikenteeseen)
    • 330 (kaksi istuinta, kaksi ovea, alusta)

33x 320:n seuraaja, akseliväli 3350 mm, saatavana useita malleja:

    • BB 330 (kippilaitteistolla)
    • 330 C (säiliöauto, 1 000 l:n säiliö)
    • 33 N (umpikori)
    • 332
    • 335 (perustuu 330 malliin, paripyörät taka-akselilla)
    • TC 338 (koululaiskuljetuksiin vaikeakulkuisilla alueilla)
    • 350

35x 330-pohjainen malli, matala maavara ja akseliväli 3 500 mm. Saatavana useita malleja:

    • 350 BC (avolava)
    • 35 S (ambulanssi)
    • 35 M (umpikori)
    • 35 N (umpikori)

4xx-sarja

    • Aro 429 (pikkubussi, akseliväli 4 200 mm)

Aro 12 / Dacia Break - TT

Vuonna 1987 14 autoa tuotettiin yhteistyössä Dacian kanssa. Alusta ja kori oli Dacialta, tekniikka AROlta.

Aro 304 ja 306

Aro mallia 304 valmistettiin vain neljä kappaletta ja ne tehtiin erityisesti Nicolae Ceaușesculle. Erikoispiirteitä oli nahkaverhoilu, sähköinen kattoikkuna, sekä ilmastointi. Virallisesti autot kuuluivat Romanian Kommunistiselle puolueelle (Partidul Comunist Român, PCR)

Yksityistäminen ja vararikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 yhdysvaltalainen liikemies John Perez tarjosi franchise-sopimuksia yhdysvaltalaisille autojen jälleenmyyjille. Noin 200 kauppiasta maksoi myyntioikeuksista 75 000 dollaria, kaikkiaan noin 15 miljoonaa dollaria. Näitä jälleenmyyntioikeuksia kauppasi yhtiö nimeltä East European Imports. ARO esiteltiin myyntiin Varsovan liiton ylijäämävaraston sotilasajoneuvoina. Kun jälleenmyyntisopimukset oli saatu kaupaksi kauppiaita painostettiin autojen etukäteismaksuun, ennen niiden toimittamista Floridassa väitetyksi olleesta terminaalista. Kauppiaat kieltäytyivät tästä ja edellyttivät ehdoksi maksua kun autot on toimitettu. Tämä johti siihen että East European Imports lopetti toimintansa.

Syyskuussa 2003 Romanian valtio teki kaupat: 68.7 % AROsta John Perezin omistamalle Cross Lander-yhtiölle, hintaan 180 000 dollaria. Sopimus edellytti että yhtiö investoisi AROon kaksi miljoonaa dollaria, näin ei kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan kaikki AROn työkalut ja tuotantolaitteet myytiin Perezin yhtiön toimesta pois. Tämä oli vastoin yksityistämislakia ja Romanian valtio haastoi 2006 John Perezin oikeuteen sopimusrikkomuksesta ja asiakirjaväärennöksestä.[4]

Yhtiö nimeltä Cross Lander USA Inc, jonka omisti John Perez, suunnitteli ARO 244-mallin vientiä Yhdysvaltain markkinoille, mallinimellä Cross Lander 244X. Yhtiön rahoitus kuitenkin loppui,[5] joten Cross Lander USA Inc irtisanoi henkilöstönsä, myi pääkonttorinsa sekä lopetti toiminnan helmikuussa 2006.[4]

ARO haettiin konkurssiin kesäkuussa 2006.

Amrom[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Amrom Automotive aloitti neuvottelut AROn velkojien kanssa, jotta yhtiö välttyisi konkurssilta. Tarkoitus on että Câmpulungin tehtailla tuotettaisiin jatkossakin ajoneuvoja ARO-nimen alla.

Toukokuussa 2007 liikemies Nicolae Ratiun, poliitikko Ion Ratiun pojan, omistama yhtiö Landmark Management osti AROn omaisuuden ja tehdasrakennukset hintaan 16,5 miljoonaa RON. Tarkoituksena on teollisuuslaitosten ja infrastruktuurin kunnostaminen ja autojen valmistuksen aloittaminen ARO-nimellä.[6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ARO 4x4 AMC - The most expanded working terrain vehicle aro4x4.cz. Viitattu 31.5.2012.
  2. Automobile Romanesti automobileromanesti.ro. Viitattu 31.5.2012.
  3. ARO Brand History autoevolution.com. Viitattu 31.5.2012.
  4. a b Istorie_auto_ARO cbx.ro. Viitattu 31.5.2012.
  5. R.I.P. Cross Lander U.S.A. autoblog.com. 26.2.2006. Viitattu 31.5.2012.
  6. Nicolae Ratiu readuce pe piata brandul Aro zf.ro. 23.12.2009. Viitattu 31.5.2012.
  7. Fiul lui Ion Ratiu a cumparat Aro Campulung zf.ro. 7.5.2007. Viitattu 31.5.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ARO.