USS Lamprey

USS Lamprey
USS Lamprey
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Manitowoc Shipbuilding Company, Manitowoc, Wisconsin
Kölinlasku	22. helmikuuta 1944
Laskettu vesille	18. kesäkuuta 1944
Palveluskäyttöön	17. marraskuuta 1944
Poistui palveluskäytöstä	Argentiinalle 11. elokuuta 1960 poistettu 1971
Loppuvaihe	romutettu
Tekniset tiedot
Uppouma	1 550 t (pinnalla) 2 463 t (sukelluksissa)
Pituus	95,02 m
Leveys	8,31 m
Syväys	5,13 m (maksimi)
Koneteho	4 x GM Model 16-278A V16 -dieselmoottoria, 5 400 shp (4 MW) (pinnalla) 4 x GE-sähkömoottoria, 2 740 shp (2 MW) (sukelluksissa)
Nopeus	pinnalla: 20,25 solmua sukelluksissa: 8,75 solmua
Miehistöä	81, joista 10 upseeria
Aseistus
Aseistus	10 x 533 mm torpedoputkea, joihin 24 torpedoa 1 x 5"/25 kansitykki 1 x Bofors 40 mm 1 x Oerlikon 20 mm
Infobox OK

USS Lamprey (runkonumero SS-372) oli Yhdysvaltain laivaston Balao-luokan sukellusvene.

Valmistus

Pääartikkeli: Balao-luokka

Alus tilattiin Monitowoc Shipbuilding Companyltä Monitowocista Wisconsinista, missä köli laskettiin 22. helmikuuta 1944. Alus laskettiin vesille puoli vuotta myöhemmin 18. kesäkuuta kumminaan W. T. Nelsonin puoliso ja otettiin palvelukseen vielä saman vuoden lopulla 17. marraskuuta ensimmäisenä päällikkönään William T. Nelson.

Palvelus

Michigan järven koeajojen jälkeen alus saapui 7. joulukuuta Lockportiin Illinoisiin uiva telakalle, jolla se kuljetettiin Chicagon kanavan kautta Mississippille ja edelleen New Orleansiin, jonne saavuttiin 13. joulukuuta. Neljä päivää myöhemmin alus lähti Tyynellemerelle.

Pearl Harborista alus lähti 17. helmikuuta 1945 ensimmäiseen taistelupartioonsa Luzonin rannikolle. Se oli pelastustehtävissä Formosan ja Hongkongin edustalla 29. maaliskuuta saakka. Se läpäisi Singaporen salmen 8. huhtikuuta ja seuraavana päivänä alus läpäisi Karimansalmen Jaavanmerelle. Se ei kohdannut japanilaisaluksia ja alus lähti huollettavaksi Australiaan Fremantleen, jonne se saapui 22. huhtikuuta.

Uuden päällikön L. B. McDonaldin alaisuudessa alus lähti 21. toukokuuta Fremantlesta ja saapui Jaavanmerelle matkalla Siaminlahdelle. Lamprey ja USS Blueback sytyttivät tykkitulella kohtaamansa 600 tonnin saattajan tuleen. Lamprey jatkoi matkaansa Subicinlahdelle, jonne se saapui 29. kesäkuuta.

Alus aloitti 26. heinäkuuta kolmannen partiomatkansa ollen pääosan ajasta Siaminlahdella. Se saapui Singaporen alueelle 8. elokuuta partioiden Pengiboen länsipuolella, jossa se upotti pienen aluksen tykkitulella. Britannian kuninkaallisen laivaston sukellusvene HMS Spearhead vapautti aluksen partiosta, jonka jälkeen se lähti Borneolle. Alus tuhosi 12. elokuuta tykkitulella Surabayasta lähteneen rahtialuksen. Se lähestyi 15. elokuuta kohtaamaansa kaksimastoista kuunaria, kun alus vastaanotti viestin sotatoimien päättymisestä.

Subicinlahdelta alus lähti 31. elokuuta ja ankkuroitui 22. syyskuuta San Franciscossa. Alus otettiin Mare Islandin laivastontelakalle käytöstä poistamiseksi ja siirrettiin 3. kesäkuuta 1946 reserviin.

ARA Santiago del Estero

Yhdysvaltain ja Argentiinan laivastot allekirjoittivat 1. huhtikuuta 1960 sopimuksen kahden sukellusveneen, USS Macabin ja Lampreyn luovuttamisesta Argentiinalle. Lamprey lainattiin 11. elokuuta osana sotilasapuohjelmaa, jolloin se nimettiin ARA Santiago del Esteroksi runkonumerolla S-12.

Alus lähti 23. syyskuuta Julio A. Aureggin alaisuudessa San Franciscosta ja saapui Mar del Platan laivastotukikohtaan 30. marraskuuta. Alus poistettiin Yhdysvaltain laivaston alusrekisteristä ja myytiin Argentiinalle 1. syyskuuta 1971. Argentiina poisti aluksen käytöstä varaosiksi seuraavana vuonna.