ARA Nueve de Julio (C-5)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
ARA Nueve de Julio
USS Boise ennen toista maailmansotaa
USS Boise ennen toista maailmansotaa
Naval Jack of Argentina.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Newport News Shipbuilding and Dry Dock Company, Newport News, Virginia
Kölinlasku 1. huhtikuuta 1935
Laskettu vesille 3. joulukuuta 1936
Palveluskäyttöön ostettu 11. tammikuuta 1951 Yhdysvalloista
Palveluskäytöstä romutettu 1979
Tekniset tiedot
Uppouma 9700 t
Pituus 185,42 m
Leveys 18,82 m
Syväys 7,3 m
Nopeus 33,5 solmua
Miehistöä 868
Aseistus 15 x 6"/L47 (152 mm) -tykkiä
8 x 5"/L25 (127 mm) -ilmatorjuntatykkiä

ARA Nueve de Julio (runkonumero C-5) oli Argentiinan laivaston risteilijä. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston toisessa maailmansodassa palvellut Brooklyn-luokan risteilijä USS Boise, jonka Argentiina osti 11. tammikuuta 1951. Alus poistettiin palveluksesta 1978 ja se myytiin romutettavaksi Japaniin seuraavana vuonna.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Brooklyn-luokka

Alus tilattiin Newport News Shipbuilding and Dry Dock Companyltä Newport Newsistä Virginiasta. Sen köli laskettiin 1. huhtikuuta 1935 ja alus laskettiin vesille 3. joulukuuta 1936 kumminaan Idahon kuvernöörin Clarkin tytär. Alus otettiin palvelukseen 12. elokuuta 1938 ensimmäisenä päällikkönään B. V. McCandlish.[1][2]

Yhdysvaltain laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Boise liitettiin San Pedroon Kaliforniaan sijoitettuun laivaston risteilijäosastoon. Alus aloitti helmikuussa 1939 koeajojen päätyttyä purjehduksen Monroviaan Liberiaan ja Kapkaupunkiin Etelä-Afrikkaan. Marraskuuhun 1941 saakka alus palveli sekä Yhdysvaltain länsirannikolla että Havaijilla. Alus suojasi saattueen Manilaan, jonne se saapui 4. joulukuuta 1941.[1]

Yhdysvaltain liittyessä sotaan alus oli 8. joulukuuta Cebussa. Se liittyi Task Force 5:een Itä-Intiassa, mutta 21. tammikuuta 1942 alus osui kartoittamattomaan matalikkoon Sapensalmessa ja se joutui palaamaan Colombon ja Bombayn kautta Mare Islandin laivastontelakalle korjattavaksi. Korjausten valmistuttua alus lähti 22. kesäkuuta 1942 saattueen suojana Aucklandiin Uuteen-Seelantiin. Tehtävästä vapauduttuaan se palasi Pearl Harboriin ja alus teki 31. heinäkuuta - 10. elokuuta rynnäkön Japanin vesille vetääkseen japanilaisten huomion pois Guadalcanalilta. Elokuussa alus suojasi saattueen Fidzille ja Uusille Hebrideille. Alus suojasi 14.-18. syyskuuta täydennysten toimittamista Guadalcanalille. Alukseen osui kranaatti Cape Esperancen taistelussa, joten alus siirrettiin Philadelphian laivastontelakalle korjattavaksi. Alus oli korjattavana 19. marraskuuta 1942 - 20. maaliskuuta 1943.[1]

Alus lähti 8. kesäkuuta Välimerelle ja se saapui 21. kesäkuuta Algeriin. Alus tuki Sisilian maihinnousua tykistöllään 10. heinäkuuta - 18. elokuuta. Syyskuussa se osallistui maihinnousuun Italian mantereelle Tarantossa 9.-10. syyskuuta ja Salernossa 12.-19. syyskuuta. Alus palasi New Yorkiin 15. marraskuuta, mistä se jatkoi eteläiselle Tyynellemerelle saapuen Milnenlahteen 31. joulukuuta.[1]

Vuoden 1944 syyskuuhun alus osallistui Uuden-Guinean operaatioihin kuten Madang-Alexishafenin tulitukseen 25.-26. tammikuuta, Humboldtinlahden maihinnousuun 22. huhtikuuta, Wakde-Sawarin tulitukseen 29.-30. huhtikuuta, Wakde-Toemin maihinnousuun 15.-25. toukokuuta, Biakin maihinnousuun 25. toukokuuta-10. kesäkuuta, Noemfoorin maihinnousuun 1.-2. heinäkuuta, Cape Sansaporin maihinnousuun 27. heinäkuuta-31. elokuuta sekä Morotain miehitykseen 1.-30. syyskuuta. Alus siirtyi pohjoisemmaksi rintaman siirtyessä Filippiineille. Se osallistui Leyten taisteluun 20.-24. lokakuuta, Syrigaonsalmen taisteluun 25. lokakuuta, Mindoron maihinnousuun 12.-17. joulukuuta, Leyte-Mindoron suojaamiseen 26.-29. joulukuuta, Lingayeninlahden maihinnousuihin kenraali D. MacArthur ollessa aluksella 9.-13. tammikuuta 1945, Luzonin suojaamiseen 14.-31. tammikuuta, Bataanin-Corregidorin valtaukseen 13.-17. helmikuuta ja Zamboangan maihinnousuun 8.-12. maaliskuuta. Vapauduttuaan alus siirtyi Borneolle Tarakanin maihinnousuun 27. huhtikuuta - 3. toukokuuta. Alus kuljetti kenraali MacArthuria 3.-16. kesäkuuta keskisen ja eteläisten Filippiinien alueella sekä Bruneinlahdella ennen paluutaan San Pedroon Kaliforniaan 7. heinäkuuta.[1]

Alus oli San Pedrossa huollettavana ja koulutettavana aina lokakuuhun. Se lähti 3. lokakuuta Yhdysvaltain itärannikolle ja alus saapui New Yorkiin 20. lokakuuta. Yhdysvaltain laivasto poisti aluksen palveluksesta 1. heinäkuuta 1946 ja se myytiin Argentiinalle 11. tammikuuta 1951.[1]

Argentiinan laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argentiinaan alus siirtyi vasta 12. huhtikuuta. Argentiinan laivasto otti sen palvelukseensa 11. maaliskuuta 1952 nimettynä ARA Nueve de Julioksi. Alus osallistui vallankumoukseen, jonka aikana alus ampui öljynjalostamoa sekä sotilaskohteita Mar del Platassa yhdessä laivaston hävittäjien kanssa. Alus törmäsi 1956 sisaralukseensa ARA General Belgranon kanssa sotaharjoituksissa tapahtuneessa onnettomuudessa, jolloin kumpikin risteilijä vaurioitui. Se modernisoitiin 1960-luvun alussa asentamalla alukseen Alankomaista ostetut tutkajärjestelmät[3]. Alus poistettiin palveluksesta 1979 ja se romutettiin 1983 Brownsvillessä Texasissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f DANFS
  2. Whitley, M.J., s. 248
  3. Conway's 1947-1995 s. 7