ARA Moreno

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
ARA Moreno
ARA Moreno
ARA Moreno
Naval Jack of Argentina.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja New York Shipbuilding Corporation, Camden, New Jersey
Kölinlasku 9. heinäkuuta 1910
Laskettu vesille 23. syyskuuta 1911
Palveluskäyttöön 15. tammikuuta 1915
Palveluskäytöstä myyty romutettavaksi 1956
Tekniset tiedot
Uppouma 27 900 t (kuiva)
30 600 t (max)
Pituus 181,28 m (kokonaispituus)
Leveys 30 m
Syväys 8,446 m
Koneteho 40 000 shp (29,828 MW)
Nopeus 22,5 solmua
Aseistus 6 × 12"/L50 (305 mm) kaksoistykkitornia
12 × BL 6"/L50 (152,4 mm) tykkiä
16 × 4" ilmatorjuntatykkiä
2 × 21" (533 mm) torpedoputkea

ARA Moreno oli Argentiinan laivaston Rivadavia-luokan taistelulaiva. Alus oli luokkansa toinen dreadnought-taistelulaiva Argentiinan laivastossa. Alus rakennettiin New Jerseyssä, Yhdysvalloissa, ja se valmistui maaliskuussa 1915.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ARA Moreno saapui 26. toukokuuta 1915 Puerto Belgranon laivastotukikohtaan osallistuttuaan matkan aikana Panaman kanavan avajaisjuhlallisuuksiin ja kansainväliseen laivastokatselmukseen Hampton Roadsissa, Virginiassa. Alus liitettiin Argentiinassa laivaston ensimmäiseen viirikköön.[1]

Alus vihki toukokuussa 1917 tukikohdan toisen telakka-altaan käyttöön, kun se saapui rungon korjaukseen. Seuraavien viiden vuoden ajan alus osallistui normaaleihin rauhanajan tehtäviin, kunnes se siirrettiin reserviin Puerto Belgranossa 1923. Ankkurissa makaavan aluksen modernisointia Puerto Belgranossa selvitettiin tammikuusta marraskuuhun 1924, mutta se päätettiin toteuttaa Yhdysvalloissa.[2]

Alus siirtyi Tyynenmeren kautta Yhdysvaltoihin. Ennen saapumistaan Philadelphiaan se vieraili Valparaísossa ja Callaossa sekä läpäisi Panaman kanavan. Koneiden öljykäyttöiseksi muuttamisen jälkeen alus jatkoi matkaansa Bostoniin, jossa sen aseistus modernisoitiin, kun siihen asennettiin uudistetut tulenjohtolaitteet ja kolmituumaiset ja kaksinaulaiset ilmatorjuntatykit, jotka korvasivat nelituumaiset tykit. Lisäksi aluksen raskas masto korvattiin verkkorakenteisella ja savuhormiin asennettiin savunhajotin.[3] Alus palasi elokuussa 1926 Puerto Belgranoon, jossa se liitettiin koulutusviirikköön. Se teki lukuisia koulutuspurjehduksia seuraavien vuosien aikana.[2]

Vuonna 1930 alus palasi 1. viirikköön, joka nimettiin 1932 taistelulaivaviiriköksi. Alus kuljetti elokuussa 1933 presidentin viralliselle vierailulle Uruguayyn ja Brasiliaan, ja sitä saattoivat hävittäjät ARA Yucuma, ARA Mendoza ja ARA La Rioja. Osasto palasi Puerto Belgranoon 22. lokakuuta.[2]

Seuraavana kesänä alus oli uudelleen Brasilian aluevesillä itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksissa Rio de Janeirossa. Alus matkasi 1937 sisaraluksensa kanssa Euroopan vesillä ja palasi kotimaahan Funchalin kautta. Alus vieraili seuraavan kerran Brasiliassa syyskuussa 1939 sisaraluksensa kanssa, jolloin alusten mukana oli runsaasti merikadetteja koulutuspurjehduksella. Ennen alusten paluuta Puerto Belgranoon 13. syyskuuta syttyi toinen maailmansota, minkä vuoksi alusten suojaksi lähetettiin hävittäjät ARA Buenos Aires, ARA Corrientes, ARA Misiones ja ARA Santa Cruz.[2]

Sotavuodet kuluivat puolueettoman maan laivastossa ilman erityisiä tapahtumia. Alus jatkoi palvelustaan vuoteen 1949, jolloin se siirrettiin Puerto Belgranossa reserviin. Alusta käytettiin toisinaan majoitustilana ja huoltokeskuksena, kunnes se muutettiin 1955 vallankumouksen jälkeen vankilaivaksi. Aluksen miehistö oli supistunut olemattomiin ja ainoastaan ylläpidon kannalta välttämätön miehistö palveli aluksella.[2]

Alus poistettiin laivaston vahvuudesta 1. lokakuuta 1956 ja se myytiin 11. tammikuuta 1957 romutettavaksi Boston Metalsille 2 469 660 Yhdysvaltain dollarilla. Laivasto tervehti 12. toukokuuta viimeisen kerran Clyden ja Oceanin hinaamaana Puerto Belgranosta Japaniin lähtevää alusta. Alus matkasi Panaman kanavan ja Honolulun kautta, ja se saapui 17. kesäkuuta Yawata Iron and Steel Companylle siihen saakka pisimmän hinausmatkan jälkeen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Whitley M J: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Whitley, M. J. s. 21-22
  2. a b c d e f Whitley, M. J. s. 22
  3. Whitley, M. J. s. 21