ARA La Argentina (1937)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo toisessa maailmansodassa palvelleesta risteilijästä. Argentiinan laivaston samanniminen hävittäjä on ARA La Argentina (D11).
La Argentina
ARA La Argentina
ARA La Argentina
Naval Jack of Argentina.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness
Kölinlasku 11. tammikuuta 1936
Laskettu vesille 16. maaliskuuta 1937
Palveluskäyttöön 31. tammikuuta 1939
Palveluskäytöstä 1972
romutettu 1974
Tekniset tiedot
Uppouma 6500 t (kuiva)
7500 t (kuormattuna)
Pituus 165 m
Leveys 17,22 m
Syväys 5,03 m
Koneteho 54000 hv
Nopeus 30 solmua
Miehistöä 800, joista 60 kadetteja
Aseistus 9 x 6" (152 mm) tykkiä kolmoistorneissa
4 x 4" (102 mm) ilmatorjuntatykkiä
8 x kaksinaulaista ilmatorjuntatykkiä
6 x 21" torpedoputkea

ARA La Argentina (runkonumero C3) oli Argentiinan laivaston risteilijä, joka tilattiin Vickers Armstrongin telakalta Britanniasta kadettien kouluttamiseksi, missä tehtävässä alus korvasi vanhentuneen ARA Presidente Sarmienton. Aluksen tilausvaltuutus vahvistettiin 29. syyskuuta 1934 annetulla lailla ja se tilattiin 31. heinäkuuta 1935 budjetiksi varatun 6 miljoonan kultapeson mukaisena.[1]

Suunnittelu ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus pohjautui Arethusa-luokan piirustuksiin, joihin tehtiin tilaajan edellyttämät muutokset. Muutoksista merkittävin olivat majoitustilat 60 kadetille. Aluksen aseistus oli merkittävästi vahvempi kuin Arethusa-luokan alukset 45 elevaation omaavine kuuden tuuman Mk W kolmoistykkitorneineen. Aluksen ilmatorjunta-aseistus oli aikanaan erittäin vahva neljine nelituumaisineen (50 pituuskaliiperin Vickers Mk P), joilla oli 90 asteen korotuskulma. Kevyt ilmatorjunta-aseistus koostui kahdestatoista Vickersin valmistamasta ilmajäähdytteisestä tuuman konekivääristä, jotka oli asennettu pareittain. Konekiväärien ammukset painoivat 250 grammaa. Risteilijälle asennettiin torpedoputket sekä lentokoneen tarvitsemat tilat ja järjestelmät niin, että alus kykeni operoimaan yhdellä Walrus lentoveneellä.[2]

Sen köli laskettiin 11. tammikuuta 1936 ja alus laskettiin vesille 16. maaliskuuta seuraavana vuonna. Alus valmistui vasta 31. tammikuuta 1939 Kuninkaallisen laivaston varustamisen aiheutettua viivettä. Alus poistettiin palveluksesta 1972 ja se romutettiin pari vuotta myöhemmin.[3]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus lähti Brittein saarilta Gravesendistä 12. helmikuuta 1939 ja se saapui 2. maaliskuuta La Platan laivastotukikohtaan, jossa se otettiin virallisesti palvelukseen 12. huhtikuuta. Alus teki useita koulutuspurjehduksia ennen toisen maailmansodan puhkeamista. Se sijoitettiin tammikuussa 1941 Argentiinan risteilijälaivueeseen valvomaan maan puolueettomuutta. Alus palasi koululaivaksi 1946.[2]

Sodan jälkeen alus jatkoi koulutuspurjehduksiaan. Se muun muassa kuljetti Isabella Peronia hänen Euroopan kiertomatkallaan Italiassa ja Espanjassa 1947. Vuonna 1950 aluksen katapultti poistettiin ja sen neljä nelituumaista ilmatorjuntatykkiä korvattiin kahdellatoista 40 millimetrin ilmatorjuntatykillä, joita asennettiin kaksi neliputkista ja neljä yksiputkista. Tykistön vaihto ja tutkavarustuksen lisääminen lisäsivät uppoumaa yli 8500 tonniin.[4]

Koululaivaksi luokiteltu alus luokiteltiin 1951 uudelleen risteilijäksi ja se palautettiin koululaivaksi 1961. Aluksen aseistus riisuttiin 1970 ja se poistettiin palveluksesta 1972. Se romutettiin pari vuotta myöhemmin.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley M J: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Whitley, M. J. s. 13-14
  2. a b Whitley, M. J. s. 14
  3. Whitley, M. J. s. 13
  4. a b Gardiner, Robert 1947-1995 s. 4