AG 16

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
AG 16
AG-13, 1917
AG-13, 1917
Aluksen vaiheet
Rakentaja Electric Boat Co., Groton, Connecticut, USA; tuotu Venäjälle osiksi purettuna, koottu Putilovin telakalla Pietarissa
Laskettu vesille 1916 (USA)
Palveluskäyttöön 1916
Palveluskäytöstä 1929
Kohtalo romutettu
Tekniset tiedot
Uppouma 355 tn pinta-ajossa
433 tn sukelluksissa
Pituus 46,0 m
Leveys 4,9 m
Syväys 3,8 m
Koneteho 2 × NELESCO, diesel/sähkö, 400/200 hv
Nopeus 14,5 solmua pinta-ajossa
10,5 solmua sukelluksissa
Toiminta-matka 700 mpk
Miehistö 32 miestä
Aseistus
Torpedot 8 x 450 mm
(4 torpedoputkea)
Kansitykit 1 x 47 mm

Sukellusvene AG 16 (AG 13 vuoden 1917 heinäkuuhun asti) oli alkujaan venäläinen sukellusvene, jonka Electric Boat Company rakensi vuonna 1912. Alus oli amerikkalaista Holland 9 -luokkaa ja Venäjä osti niitä kaksitoista kappaletta laivastoilleen. Veneet tulivat Yhdysvalloista osina ja niistä koottiin viisi yksilöä Pietarissa Putilovin telakalla Itämeren laivastolle.

Venäläinen luokkanimi tulee sanoista Американсий Голланд (Amerikanskij Golland = Amerikkalainen Holland). Yhdysvalloissa luokkanimi oli H-luokka. Kokoamisprojektin ulkopuolisten seitsemän veneen kohtalo on tuntematon. Veneet ottivat osaa taisteluihin Itämerellä vaihtelevalla menestyksellä. AG 14 tuhoutui taistelussa saksalaisia vastaan lokakuussa 1917.

AG 13 upposi onnettomuudessa, mutta se nostettiin ja palautettiin palvelukseen nimellä AG 16 21. heinäkuuta 1917. Joulukuussa 1917 veneet asettuivat talvehtimaan Hankoon. Ne pidettiin normaalista poiketen koko ajan lähtövalmiudessa eli esimerkiksi akkuja ei viety talvisäilöön maihin. AG 16 upotettiin Hankoon 3. huhtikuuta 1918 AG 11:n, AG 12:n ja AG 15:n tavoin, juuri ennen saksalaisten maihinnousua.[1]

Suomalaiset nostivat kaksi Hankoon upotetuista veneistä eli AG 16:n ja AG 12:n, jotta nämä veneet voitaisiin korjata ja liittää Suomen merivoimiin. AG 16 kuljetettiin Helsinkiin. Aluksen tutkinnassa todettiin että dieselit olivat niin vajavaisia että ne olisi uusittava, samoin akut ja sähkömoottorit olivat tuhoutuneet täydellisesti upottamisen johdosta; potkurit, niiden akselit ja ohjauslaitteet sen sijaan olivat kunnossa. Samoin painerungon vauriot olivat helpostikin korjattavia.

Kaiken kaikkiaan alus oli yhteensä yhdestätoista rannikoillemme itse upotetusta venäläisestä ja englantilaisesta sukellusveneestä parhaassa kunnossa – Harmajan luo upotetut C- ja E-luokkien englantilaisveneet olivat täydellisesti romuttuneet. AG-16:n runko suojamaalattiin mönjällä estämään ruostumisen korjausta odotettaessa.

Suomalaiset ottivat yhteyttä sukellusveneen korjaamisessa Electric Boat Co:hon ja Saksaan. Electric Boat Co:n hinnat olivat kuitenkin niin korkeat että päätettiin valita Saksa. Saksalaiset asiantuntijat tutkivat AG 16:n hylkyä ja tekivät kustannusarvion, johon ei kuitenkaan ikinä myönnetty varoja Suomesta. Veneen korjauksen tiedettiin olevan kallista eikä yksikään telakka halunnut taata onnistunutta korjausta, joten alus poistettiin laivastosta ja romutettiin 1929, kun uusien sukellusveneiden rakentaminen päätettiin aloittaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gardiner, Robert 1906-1921 s. 317

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kijanen, Kalervo: Sukellushälytys - Suomalaiset sukellusveneet sodan ja rauhan toimissa; Laivastolehti 1977. ISBN 951-95457-0-0 (nid.)
  • Ekman, Per-Olof: Sukellusvenesotaa Itämerellä − sukellusveneiden kehitys ja käyttö maailmansodissa. Suom. Jorma Haapkylä. Helsinki: Merikustannus, 1986. ISBN 951-99791-1-5 (nid.).