AG 16
| AG 16 | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Electric Boat Co., Groton, Connecticut, USA; tuotu Venäjälle osiksi purettuna, koottu Putilovin telakalla Pietarissa |
| Laskettu vesille | 1916 |
| Palveluskäyttöön | 1916 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1929 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
355 t pinta-ajossa 433 t sukelluksissa |
| Pituus | 46,0 m |
| Leveys | 4,9 m |
| Syväys | 3,8 m |
| Koneteho | 2 × NELESCO, diesel/sähkö, 400/200 hv |
| Nopeus |
14,5 solmua pinta-ajossa 10,5 solmua sukelluksissa |
| Toimintamatka | 700 mpk |
| Miehistöä | 32 miestä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × 450 mm torpedoputkea, 8 torpedoa 1 × 47 mm tykki |
AG 16 (AG 13 vuoden 1917 heinäkuuhun asti) oli Venäjän keisarikunnan laivaston sukellusvene, jonka Electric Boat Company rakensi vuonna 1912. Alus oli tyypiltään Holland 9 ja Venäjä osti niitä kaksitoista kappaletta laivastoilleen. Veneet tulivat Yhdysvalloista osina ja niistä koottiin viisi yksilöä Pietarissa Putilovin telakalla Itämeren laivastolle.
AG 13 upposi onnettomuudessa, mutta hylky nostettiin ja palautettiin palvelukseen nimellä AG 16 21. heinäkuuta 1917. Joulukuussa 1917 veneet asettuivat talvehtimaan Hankoon. Ne pidettiin normaalista poiketen koko ajan lähtövalmiudessa eli esimerkiksi akkuja ei viety talvisäilöön maihin. AG 16 upotettiin Hankoon 3. huhtikuuta 1918 AG 11:n, AG 12:n ja AG 15:n tavoin, juuri ennen saksalaisten maihinnousua.[1]
Suomalaiset nostivat kaksi Hankoon upotetuista veneistä eli AG 16:n ja AG 12:n, jotta nämä veneet voitaisiin korjata ja liittää Suomen merivoimiin. AG 16 kuljetettiin Helsinkiin. Aluksen tutkinnassa todettiin että dieselit olivat niin vajavaisia että ne olisi uusittava, samoin akut ja sähkömoottorit olivat tuhoutuneet täydellisesti upottamisen johdosta; potkurit, niiden akselit ja ohjauslaitteet sen sijaan olivat kunnossa. Samoin painerungon vauriot olivat helpostikin korjattavia. Suomalainen amiraali suositteli sen ottamista koulutuskäyttöön suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehdessä 1927. [2]
Kaiken kaikkiaan alus oli yhteensä yhdestätoista Suomen rannikolle itse upotetusta venäläisestä ja englantilaisesta sukellusveneestä parhaassa kunnossa – Harmajan luo upotetut C- ja E-luokkien englantilaisveneet olivat täydellisesti romuttuneet. AG-16:n runko suojamaalattiin mönjällä estämään ruostumisen korjausta odotettaessa.
Suomalaiset ottivat yhteyttä sukellusveneen korjaamisessa Electric Boat Co:hon ja Saksaan. Electric Boat Co:n hinnat olivat kuitenkin niin korkeat että päätettiin valita Saksa. Saksalaiset asiantuntijat tutkivat AG 16:n hylkyä ja tekivät kustannusarvion, johon ei kuitenkaan ikinä myönnetty varoja.
Veneen korjauksen tiedettiin olevan kallista eikä yksikään telakka halunnut taata onnistunutta korjausta, joten alus poistettiin laivastosta ja romutettiin 1929, kun uusien sukellusveneiden rakentaminen päätettiin aloittaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gardiner, Robert 1906-1921 s. 317
- ↑ https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1109466?page=16
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kijanen, Kalervo: Sukellushälytys - Suomalaiset sukellusveneet sodan ja rauhan toimissa; Laivastolehti 1977. ISBN 951-95457-0-0 (nid.)
- Ekman, Per-Olof: Sukellusvenesotaa Itämerellä − sukellusveneiden kehitys ja käyttö maailmansodissa. Suomentanut Jorma Haapkylä. Helsinki: Merikustannus, 1986. ISBN 951-99791-1-5 (nid.).