ABC-analyysi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

ABC-analyysi on muun muassa varastoitavien tuotteiden luokitteluun käytettävä menetelmä. Analyysi perustuu ajatukseen, jonka mukaan kaikki tuotteet eivät ole yhtä tärkeitä ja arvokkaita.

Varastoitavat tuotteet voidaan luokitella esimerkiksi myynnin määrän tai tuotteen arvon mukaan. Luokittelun perusteella voidaan päättää kunkin tuoteryhmän varastointipolitiikasta. Nopeimmin kiertävien ja arvokkaimpien eli A-luokkaan kuuluvien tuotteiden varastotasoja on tärkeää valvoa tarkasti. Vastaavasti hitaammin kiertävien ja vähemmän arvokkaiden tuotteiden valvonnassa käytettävien menetelmien tulisi olla yksinkertaisia ja tehokkaita. ABC-analyysin luokkien määrä riippuu käyttötarpeesta, eli voidaan käyttää vain esimerkiksi kahta luokkaa, A ja C.

Niin sanotun 80/20-säännön mukaan 20 prosenttia nimikkeistä aiheuttaa 80 prosenttia vuosikulutuksesta. Sääntö osoittaa, että kaikkia tuotteita ei ole järkevää ja tehokasta valvoa samoilla menetelmillä – tarkimmin valvottavaan A-luokkaan lasketaan vuosikulutukseltaan suurimmat nimikkeet, eli usein 20 prosenttia nimikkeistä.[1] 80/20-sääntö soveltuu varastoinnin lisäksi myös moniin muihin tilanteisiin, kuten esimerkiksi asiakkaiden jaotteluun.

ABC-analyysin soveltaminen asiakkaissa ja toimittajissa tuo mahdollisuuden käytettävissä olevien resurssien oikein suuntaamiseen. A-luokan toimittajien kanssa hyvän yhteistyösuhteen vaaliminen ja ostohintojen seuraaminen on erityisen tärkeää, kun puolestaan C-luokan toimittajilla tulee olla korvaavia vaihtoehtoja ja pyritään ensisijaisesti hoitamaan niitä vakioehdoilla ja vähäisellä huomiolla. Asiakkaiden osalta myynnin ja asiakaspalvelun resusseista valtaosa tulisi kohdistaa A-luokan asiakkaisiin. C-luokan asiakkaille rakennetaan esimerkiksi internetin itsepalvelukanavia tai muita standardimenetelmiä, joilla toimitusta kohden kuluva käsittelyaika saadaan mahdollisimman pieneksi.

Yleisin käytetty jako perinteisessä ABC-analyysissa on volyymin jakaminen prosenttiosuuksiin 80-15-5. Tämä ei kuitenkaan ole kiinteä standardi ja se on useissa raportointivälineissä muokattavissa. ABC-luokituksen jatkokehityksessä on tehty tarkempia jakoja, käytössä on yleisesti versioita 4-13 luokan välillä. Tarkoituksena tarkemmalla jakamisella on se, että organisaatio pystyy entisestään kohdistamaan tarkemmin ja tuottavammin resurssejaan. Lisäksi useissa laajennuksissa on mukana nollaluokka, eli nimikkeet, joilla ei ole lainkaan kulutusta tarkastalujaksolla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uusi-Rauva, Erkki; Haverila, Matti; & Kouri, Ilkka: Teollisuustalous, sivut 430-431. Tampere: Tammer-Paino, 1999. ISBN 951-96765-2-X.
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.