A. O. Väisänen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
A. O. Väisänen fonografeineen vuonna 1913.

Armas Otto Aapo Väisänen (9. syyskuuta 1890 Savonranta[1]8. heinäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen etnomusikologi ja musiikkitieteen professori, joka tutki erityisesti suomalais-ugrilaista kansanmusiikkia.[1]

Nuoruus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A. O. Väisänen syntyi Savonrannan pitäjässä. Hänen musikaalisuutensa huomattiin jo varhain, kun kanttori otti hänet kirkkoon polkemaan urkuja ja johtamaan veisuuta. Kansakoulussa häntä pidettiin lahjakkaana, ja opettajan toivomuksesta hänet lähetettiin Savonlinnan lyseoon. Hän opetteli omin päin soittamaan viulua ja alkoi lähetellä pieniä sävelmäkeräelmiä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan. Ylioppilastutkinnon jälkeen Väisänen kirjoittautui Helsingin yliopistoon ja opiskeli viulunsoittoa Helsingin Filharmoonisen Seuran orkesterikoulussa ja soitti alttoviulua sen orkesterissa, nykyisessä Helsingin kaupunginorkesterissa, vuosina 1912–1914; musiikinteoriaa hänelle opettivat Ilmari Krohn ja Armas Launis. Väisänen kiinnostui kuitenkin jo nuorena kansanmusiikin tutkimisesta ja teki lukuisia keräysmatkoja suomalais-ugrilaisten kansojen keskuuteen vuosina 1912–1946 (mm. Aunukseen, Viroon, Vepsään, Inkerinmaalle, Mordvaan, Petsamoon ja Ruotsin Lappiin). Yliopistossa hän opiskeli musiikkitiedettä ja venäjän kieltä, julkaisi useita tutkimuksia ja sävelmäkokoelmia ja väitteli tohtoriksi vuonna 1939 aiheenaan obinugrilaiset kansansävelmät.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väisänen hoiti Helsingin yliopistossa musiikkitieteen dosentuuria vuosina 1940–1956 ja professuuria vuosina 1956–1959.[1] Hän hoiti luottamustehtäviä mm. Kalevalaseurassa (puheenjohtaja vuosina 1942–1962) ja Suomen musiikkitieteellisessä seurassa (puheenjohtaja vuosina 1951–1965).

Väisänen loi Yleisradion väliaikamerkin.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen kansan sävelmien keräys (1917)
  • Untersuchungen über die Ob-ugrischen Melodien (1939)
  • Kalevalanmitallisten runojen esittämistavat (1948)
  • Hiljainen haltioituminen: A. O. Väisäsen tutkielmia kansanmusiikista (1990)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10, palsta 222

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leisiö, Timo: Setumaalta Harjumaalle: A. O. Väisäsen tutkimusmatka Viroon vuonna 1913. Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen julkaisu, 16. ISSN 0357-0010. Tampere: Tampereen yliopisto, 1992. ISBN 951-44-3254-1
  • Piela, Ulla – Knuuttila, Seppo – Blomster, Risto (toim.): Taide, tiede, tulkinta: Kirjoituksia A. O. Väisäsestä. Kalevalaseuran vuosikirja, 90. ISSN 0355-0311. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-311-1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]