Helsingin yliopistomuseo

Arppeanum

Adolf Edvard Arppe (1818–1894)

Näkymä pääportaikossa. Seinämaalaukset ovat restauroidut. Valaisimet ovat alkuperäiset, alun perin kaasuvalot. Askelmien nousut ovat tähtikuvioreijitettyä teräslevyä. Vasemmassa alakulmassa näkyy rakennuksen pääovi.

Portaat alta. Tukirakenteet koristeellisine välitasannetta kannattavine kaarineen ovat valurautaa ja terästä. Portaikko on hyvin hämyinen, ikkunat ovat itään ja valaistus muistuttaa alkuperäistä kaasuvaloa.

Valurautakaide. Askelmatasot ovat rihlattua teräslevyä. Ylempi metallinen käsijohde on lisätty myöhemmin turvallisuussyistä, alempi puupäällysteinen on alkuperäinen.

Helsingin yliopistomuseo on Helsingin yliopiston ylläpitämä museo Helsingissä. Museon perusnäyttelyssä esitellään yliopiston historiaan sekä tieteeseen ja tutkimukseen liittyviä kokoelmia Kuninkaallisen Turun akatemian perustamisesta, vuodesta 1640 lähtien nykypäiviin. Erikoiskokoelmissa esitellään lääketieteen, eläinlääketieteen, hammaslääketieteen ja käsityötieteen historiaa sekä Mineraalikabinetti. Museo sijaitsee vuonna 1869 valmistuneessa kemian laboratorio- ja museorakennuksessa Arppeanumissa Senaatintorin kulmassa, osoitteessa Snellmaninkatu 3.

Rakennus

Arppeanum-rakennus valmistui vuonna 1869 Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston kemian laboratoriota ja museokokoelmia varten. Se rakennettiin ratkaisemaan yliopiston päärakennusta vaivannut tilapula. Rakennushankkeen tarmokas puuhamies oli kemian professori ja yliopiston rehtori Adolf Edvard Arppe, jonka mukaan talo sai nimensä. Arkkitehtina toimi Carl Albert Edelfelt joka suunnitteli talon venetsialaiseen tyyliin. Edelfelt oli tutkinut Euroopan-kiertomatkallaan muutamaa vuotta aiemmin arkkitehtuuria sekä Venetsiassa että Hampurissa, jossa oli muodissa venetsialaisvaikutteinen Rundbogenstil-arkkitehtuuri, ja Arppeanum oli synteesi näistä vaikutteista.

Arppeanumista tuli aikansa mittapuilla poikkeuksellisen suuri ja mahtipontinen: sitä ennen Helsingissä oli ollut vain muutamia nelikerroksisia rakennuksia. Sitä moitittiin jo suunnitteluvaiheessa liian kalliiksi ja pröystäileväksi, ja kritiikkiä voimisti sen rakentamisen sijoittuminen 1860-luvun suuriin nälkävuosiin. Vaikka rakennusta pelkistettiin jo piirustuspöydällä kustannussyistä, sen rakentamiseen kului lopulta enemmän rahaa kuin samaan aikaan valmistuneeseen Uspenskin katedraaliin. Kriitikoiden tulilinjalle joutui etenkin 400 neliön suuruinen kemian professorin virka-asunto, jossa A. E. Arppe ei tosin itse koskaan asunut. Hufvudstadsbladetin pakinoitsija ehdotti vuoden 1869 lopulla sarkastisesti, että talon nimeksi annettaisiin "Valtioneuvos Arppen nuoruudenunelmat". Myös nimi Arppeanum kuului hänen ehdotuksiinsa; se vakiintuikin pian käyttöön.

Kahteen alimpaan kerrokseen sijoitettiin kemian laboratorio, jolle porattiin talon alle oma kaivo. Kaivo on edelleen olemassa ja siinä on jopa vettä. Kolmannessa kerroksessa oli mineraalikabinetti sekä kemian professorin virka-asunto, neljännessä historiallis-etnografinen museo ja veistoskokoelma sekä musiikki- ja piirustussalit. Rakennuksen arkkitehtonisesti huomattavin tila on kuitenkin neljän kerroksen korkuinen pääportaikko, jonka portaat ja porrastasanteet kaiteineen on tehty valuraudasta ja teräksestä.

Arppeanumin alkuperäinen pääkäyttäjä kemian laboratorio muutti pois jo 1887, kun naapuritontille Hallituskatu 5:een valmistui Gustav Nyströmin piirtämä uusi laboratorio. Kemian professori kuitenkin asui ylellisessä virka-asunnossaan 1920-luvulle asti. Yliopiston historiallis-etnografiset kokoelmat siirrettiin 1912 Kansallismuseoon. Vapautuneissa tiloissa toimivat väliaikaisesti fysiikan laitos, maatalous- ja metsäeläintieteen laitos sekä slaavilainen kirjasto, kunnes Arppeanumin sai kokonaan haltuunsa geologian laitos. Geologien muuttettua Kumpulan kampukselle rakennuksessa avattiin 2003 Helsingin yliopistomuseo Arppeanum, johon liitettiin kaikki yliopiston alaisuudessa toimineet historialliset museot ja kokoelmat. Ennen museon siirtymistä rakennukseen tehtiin siellä sen historian suurin remontti.

Yliopistomuseo

Helsingin yliopistomuseo perustettiin vuonna 2003 yhdistämällä viisi yliopiston alaisuudessa toiminutta museokokoelmaa. Suurin ja huomattavin näistä oli Helsingin yliopiston museo, joka oli perustettu vuonna 1978 ylläpitämään yliopiston historiaan liittyviä kokoelmia. Muut olivat Lääketieteen historian museo (perustettu 1937), Hammaslääketieteen museo (perustettu 1979), Eläinlääketieteen historian museo (perustettu yksityisenä 1973, lahjoitettu Eläinlääketieteelliselle korkeakoululle 1992) sekä yliopiston käsityötieteen museokokoelmat.

Museon perusnäyttelystä suurin osa perustuu yliopistohistoriallisiin kokoelmiin, joista on nähtävillä yliopiston hallintoon sekä opetukseen ja tutkimukseen liittyvää esineistöä. Arvokkaimpiin näyttelyesineisiin kuuluvat Turun Akatemian perustamiskirja vuodelta 1640 sekä akatemian vihkiäisissä käytetyt hopeavaltikat; nämä kuuluvat niihin harvoihin esineisiin, jotka jäivät jäljelle Turun Akatemian kokoelmista Turun palon 1827 jälkeen. Lisäksi perusnäyttelyssä on muun muassa erilliset lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen osastot, joissa on yliopistollisen esineistön lisäksi myös eri puolilta maata kerättyjä lääketieteellisiä työvälineitä. Arppeanumissa on nähtävillä myös Mineraalikabinetti, joka virallisesti kuuluu Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Lisäksi museossa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä esimerkiksi yliopistollisten merkkihenkilöiden tai eri tieteenalojen historiasta.

Arppeanum-rakennuksessa esillä olevien kokoelmien lisäksi yliopistomuseo ylläpitää Helsingin yliopiston taidekokoelmaa ja valokuvakokoelmaa. Taidekokoelmiin kuuluvat kaikki yliopistorakennuksissa olevat taideteokset, muotokuvat, maalaukset ja veistokset. Valokuvakokoelmassa on kuvia paitsi yliopiston myös lääketieteen, eläinlääketieteen ja hammaslääketieteen historiasta. Lisäksi museon yhteydessä sijaitsee tutkijoille avoin lääketieteen historian kirjasto.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin yliopistomuseo Wikimedia Commonsissa
• Helsingin yliopistomuseo