813 Naval Air Squadron
813 Naval Air Squadron (813 NAS) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien lentolaivue. Se käytti Fairey Swordfish-koneita, ja osallistui toisessa maailmansodassa Taranton taisteluun yhdessä 815 Naval Air Squadronin kanssa.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivue perustettiin 18. tammikuuta 1937 RNAS Gosportissa kalustonaan yhdeksän Fairey Swordfishiä. Laivue liitettiin 23. helmikuuta HMS Eaglelle, jonka mukana se purjehti Kiinan asemalle.
Toisen maailmansodan syttyessä laivue palveli HMS Eaglella Itäisessä laivastossa Singaporessa kalustonaan Fairey Swordfishit. Laivueen maatukikohtana oli RNAS Seletar. Tukialuksen tehtävänä oli koneineen etsiä saksalaisia saarronmurtajia ja kaappareita Intian valtamereltä. Tukialus siirtyi keväällä 1940 Välimerelle, missä laivue sai käyttöönsä neljä Gloster Sea Gladiatoria.[1]
Laivueen koneista neljä siirrettiin HMS Illustriousille vahvistamaan tukialuksen omia koneita hyökättäessä Tarantoon 12. marraskuuta vastaisena yönä 1940. Laivueen Sea Gladiatorit poistettiin käytöstä maaliskuussa 1941.[2]
Laivueen ollessa sijoitettuna Port Sudaniin se tuhosi tai vaurioitti viittä Italian laivaston hävittäjää. Laivue siirrettiin HMS Eaglelle ja purjehti Kapkaupungin kautta Atlantille, jossa sukellusveneiden emälaiva Elbe upotettiin ja tankkeri pakotettiin antautumaan. Laivue palasi lokakuussa 1941 Englantiin ja sijoitettiin RNAS Machrihanishiin, mistä se pian siirrettiin RNAS Lee-on-Solentiin. Laivue vastaanotti yhdeksän uutta Fairey Swordfishia ja kaksi Hawker Sea Hurricanea. Sea Hurricaneja saatiin myöhemmin vielä kaksi lisää. Laivueella oli myös hetken aikaa käytössään kaksi Brewster Buffaloa.[2]
Laivue siirrettiin tammikuussa 1942 HMS Eaglelle suojaamaan Maltan saattueita. Tukialuksen upottua 11. elokuuta 1942 laivueen lentokoneet supistui kuuteen ja se sijoitettiin Gibraltarille. Laivue menetti kaikki Sea Hurricanensa. Kymmenen päivää myöhemmin laivueen konemäärä kaksinkertaistettiin ja se kykeni tukemaan Pohjois-Afrikan maihinnousua. Laivueesta sijoitettiin lentue Algeriaan. Laivue palveli Gibraltarilla ja Algeriassa, kunnes siirrettiin Englantiin ja lakkautettiin 18. lokakuuta 1943.[2]
Laivue perustettiin uudelleen 1. marraskuuta 1943 RNAS Donibristlessä kalustonaan yhdeksän Fairey Swordfish Mk II:a. Laivue siirrettiin maaliskuussa 1944 ja samalla siihen liitettiin kolme 784 laivueen Fairey Fulmaria ja neljä 1832 laivueen F4F Wildcatia HMS Campanialle. Laivue upotti 30. syyskuuta U-921:n ja 13. joulukuuta U-365:n partioidessaan Pohjois-Atlantilla ja Jäämerellä. Laivueesta siirrettiin muutama kone Norjan rannikolle sukellusveneiden torjuntaan ja samalla loppuosa laivueesta vaihtoi koneensa Fairey Swordfish Mk III:ksi. Vaihto oli suoritettu maaliskuun loppuun mennessä ja samalla Fairey Fulmarit poistuivat käytöstä. Laivueeseen muodostettiin myös kahdeksan koneen lentue, jonka kalustona oli Wildcat V:t. Laivueen viimeinen purjehdus oli huhtikuussa HMS Vindexillä suojattaessa Jäämeren saattuetta. Laivue lakkautettiin 15. toukokuuta 1945.[2]
Laivue vastaanotti huhtikuussa 1947 ensimmäisen Blackburn Firebrand T.F. Mk.5 -koneensa. Laivue siirrettiin 1947 lopulla HMS Illustriousille ja myöhemmin se palveli HMS Implacablella. Laivue lakkautettiin vuoden 1952 lopulla.[3]
Laivue perustettiin uudelleen 1. helmikuuta 1953 RNAS Fordissa ensimmäisen maatukikohtaan sijoitettuna Westland Wyvern S.Mk.4 -laivueena. Laivue vastaanotti 20. toukokuuta RNAS Strettonissa ensimmäisen koneensa VZ755, joka oli luovutettu laivastolle 8. toukokuuta erikoisjärjestelmien asentamiseksi. Heinäkuun lopulla laivueen vahvuus oli noussut kahteentoista koneeseen ja lokakuussa 1954 laivue oli täysivahvuinen (29 konetta). Laivue siirrettiin syyskuussa HMS Albionille, josta se runsaiden ongelmien vuoksi siirrettiin Hal Fariin Maltalle. Laivue palasi maaliskuussa 1955 HMS Albionilla RNAS Fordin tukikohtaan Englantiin. Laivue siirrettiin HMS Eaglelle, kunnes se lakkautettiin marraskuussa 1955.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Finnis Bill: The History of the Fleet Air Arm from Kites to Carriers. Shrewsbury: Airlife Publishing Ltd, 2000. ISBN 1-84037-182-X. (englanniksi)
- Wragg David: Fleet Air Arm Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2001. ISBN 0-7509-3430-1. (englanniksi)
- Sturtivant Ray & Cronin Dick: Fleet Air Arm Aircraft, Units and Ships 1920 to 1939. UK: An Air-Britain Publication, 1998. ISBN 0-85130-271-8. (englanniksi)
- Jackson A J: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
- Taylor H A: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
- Kay Anthony L & Smith J R: German Aircraft of the Second World War. Lontoo: Putnam, 2002. ISBN 0-85177-920-4. (englanniksi)
- Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
