812 Naval Air Squadron
812 Naval Air Squadron (812 NAS) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien lentolaivue.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivue perustettiin 3. huhtikuuta 1933 Välimerellä torpedopommittajalaivueeksi yhdistämällä HMS Gloriousin 461 ja 462 lentueet .[1] Laivueen kalustona oli kaksitoista Blackburn Riponia, jotka vaihdettiin tammikuussa 1934 Blackburn Baffineihin. HMS Gloriousin palattua Englantiin huoltoon laivue siirrettiin kesäkuussa 1934 ensin HMS Furiousille ja sitten helmikuussa 1935 HMS Eaglelle. Tämän jälkeen laivue palveli maissa Maltalla Hal Farin kentällä, kunnes HMS Glorious palasi syyskuussa palvelukseen.
Laivueen kalusto vaihdettiin joulukuussa 1936 Fairey Swordfisheihin. Laivue palveli Välimerellä lukuun ottamatta lyhyttä Englannissa vietettyä aikaa toukokuussa 1937.
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan syttyessä laivue palveli HMS Gloriousilla, joka lähetettiin Intian valtamerelle metsästämään saksalaisia saarronmurtajia ja kaappareita. Laivue palasi kuitenkin Välimerelle ja se toimitettiin Dekheilan ja Hal Farin maatukikohtiin tukemaan Egyptissä olevia maavoimia. HMS Glorious kutsuttiin kotimaahan Norjan tapahtumien vuoksi, mutta 812 laivue siirrettiin osaksi rannikkolennostoa miinoittamaan Hollannin rannikon kohteita.[1]
Laivue liitettiin maaliskuussa 1941 HMS Argukselle suojaamaan saattuetta, joka toimitti lentokoneita Maltalle. Yhdeksän laivueen koneista siirrettiin heinäkuussa HMS Furiousille suorittamaan hyökkäys Petsamoon ennen kuin se lähetettiin takaisin Välimerelle suojaamaan saattueita.[1]
Laivue siirrettiin HMS Ark Royalille. Laivueen onneksi sen koneista oli riittävä määrä ilmassa tukialuksen joutuessa saksalaisen sukellusveneen uhriksi ja upotessa. Laivue täydennettiin Gibraltarilla. Kaikki täydennyksenä saadut koneet oli varustettu ASV tutkalla, joka mahdollisti ensimmäisen yöllisen sukellusveneen (U-451) upotuksen 21. joulukuuta. Laivue vahingoitti lisäksi viittä sukellusvenettä toimiessaan maatukikohdista.[1]
Laivueen koneista suuri osa siirrettiin HMS Argukselle saattueiden suojaamiseen. Laivue palasi Englantiin USS Waspin kannella huhtikuussa 1942. Laivueen vahvuus laskettiin kuuteen koneeseen ja se operoi osana rannikkolennostoa. Laivue toimi lähinnä öisin Englannin kanaalin alueella. Laivue liitettiin 811 laivueeseen 18. joulukuuta 1942.[1]
Laivue perustettiin uudelleen 1. kesäkuuta 1944 RNAS Strettonissa torpedopommittajalaivueeksi. Laivueen kalustona oli 12 (myöhemmin 18) Fairey Barracudaa ja se liitettiin tammikuussa 1945 uudelle tukialukselle HMS Vengeancelle. Tukialuksen mukana laivue liitettiin Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon heinäkuussa Välimerellä tapahtuneen koulutusjakson jälkeen. Laivue ei kerennyt osallistumaan Tyynellä valtamerellä taistelutoimiin ennen sodan päättymistä. Laivue lakkautettiin elokuussa 1946 RNAS Lee-on-Solentissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Finnis Bill: The History of the Fleet Air Arm from Kites to Carriers. Shrewsbury: Airlife Publishing Ltd, 2000. ISBN 1-84037-182-X. (englanniksi)
- Wragg David: Fleet Air Arm Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2001. ISBN 0-7509-3430-1. (englanniksi)
- Sturtivant Ray & Cronin Dick: Fleet Air Arm Aircraft, Units and Ships 1920 to 1939. UK: An Air-Britain Publication, 1998. ISBN 0-85130-271-8. (englanniksi)
- Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
