808 Naval Air Squadron
808 Naval Air Squadron (808 NAS) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien toisessa maailmansodassa palvellut lentolaivue, joka perustettiin heinäkuussa 1940 ja lakkautettiin joulukuussa 1945. Laivue palveli 1950–1958 Australian laivaston ilmavoimissa, jonka mukana se osallistui Korean sotaan.
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
808 Naval Air Squadron perustettiin 1. heinäkuuta 1940 RNAS Worthy Downissa kalustonaan 12 Fairey Fulmar Mk I hävittäjää, jotka kuitenkin korvattiin Mk II koneilla. Laivue sijoitettiin syyskuussa Isle of Manille RNAS Castletowniin tehtävänään Irlannin meren valvonta, mutta se siirrettiin pian Wickiin suojaamaan laivaston telakoita. Siirron yhteydessä laivue liitettiin osaksi RAF:n hävittäjäyksiköitä. Laivue oli toinen kahdesta laivaston lentolaivueesta (804 NAS), joka osallistui taisteluun Britanniasta.[1]
Laivue siirtyi HMS Ark Royalille lokakuussa 1940 ja matkasi tukialuksen kannella Gibraltarille Force H:hon. Laivue osallistui saksalaisen taistelulaivan Bismarckin metsästykseen Atlantilla. Laivue osallistui toimintaan Välimerellä ja oli HMS Ark Royalin kannella sen upotessa 13. marraskuuta 1941. Tukialuksen upotessa laivueen henkilöstö pelastui, mutta pääosa koneista menetettiin. Gibraltarille lentäneet lentokoneet yhdistettiin 807 NAS:n pelastuneiden koneiden kanssa.[1]
808 NAS perustettiin uudelleen 1. tammikuuta 1942 RNAS Donibristlessa kalustonaan kuusi Fairey Fulmar Mk II. Laivue kiersi nopeassa tahdissa RNAS St. Merryn, RNAS Yeoviltonin ja RNAS Belfastin ennen kuin siirrettiin syyskuussa saattuetukialus HMS Biterille, josta se kuitenkin siirrettiin pian takaisin maihin RNAS Strettoniin. Laivueen kalustoksi vaihdettiin joulukuussa yhdeksän Supermarine Seafire LIIc hävittäjää. Koneiden käyttöönoton jälkeen laivue aloitti jälleen maatukikohtien kiertämisen RNAS Charlton, RNAS Horethorne, RNAS Peterhead, RNAS Machrihanish ja RNAS st. Merry tulivat tutuksi.[2]
Laivue palveli HMS Battlerilla huhti-toukokuun 1943, minkä jälkeen laivue palveli jälleen RNAS Yeoviltonissa ja sitten RNAS Turnhousessa. Laivueen koneista neljä (A lentue) sijoitettiin HMS Battlerille suojaamaan Gibraltarille meneviä saattueita. Tehtävän aikana lentue ampui alas saksalaisen Fockewulff Fw200 meritiedustelukoneen. Kotiin palattuaan koko laivue siirrettiin HMS Battlerille, jonka mukana se siirtyi Välimerelle suojaamaan Salernon maihinnousua heinäkuussa 1943. Laivue palasi Englantiin HMS Hunterin kannella ja se liitettiin osaksi 3. Laivaston hävittäjälennostoa. Laivue aloitti lennoston kanssa yhteistoimintaharjoitukset RNAS Burscoughissa.[2]
Laivueen kalusto vaihdettiin toukokuussa 1944 RNAS Lee-on-Solentissa 20:een Supermarine Seafire L.III:een ja samalla laivue liitettiin osaksi RAF:n 2. Taktista ilmaryhmän 345. tiedustelulennostoa. Lennoston mukana laivue toimi Normandian maihinnousussa raskaiden pinta-alusten tulenjohtajana. Tulenjohto tehtävät päättyivät 26. kesäkuuta taisteluiden edettyä raskaiden alusten tykkien kantaman ulkopuolelle.[2]
Laivueen kalustoksi vaihdettiin lokakuussa RNAS Ballyhalbertissa 24 Hellcat I ja II konetta ja se liitettiin tammikuussa 1945 saattuetukialus HMS Khedivelle, jonka mukana se matkasi Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon. Laivaston mukana laivue otti osaa hyökkäyksiin Malesiaan ja Sumatralle. Laivueen koneista kuusi palveli osan ajasta HMS Emperorilla. Laivue oli suojaamassa myös Rangoonin palauttamista toukokuussa, japanilaisten tukikohtien pommituksissa Sumatralla kesäkuussa sekä Malesian miehityksessä japanilaisten antauduttua. Sodan loputtua laivue lakkautettiin joulukuussa 1945.[2]
Australian laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
808 Naval Air Squadron perustettiin uudelleen 25. huhtikuuta 1950 RNAS St. Merrynissä kalustonaan Hawker Sea Furyt. Laivue liitettiin osaksi Australian laivastoa ja se siirrettiin HMAS Sydneyn kannelle osana 21. Tukialuslentoryhmää.[3]
HMAS Sydneyn mukana laivue otti osaa Korean sotaan. Laivue suoritti partiolentoja, rynnäköintiä maakohteita vastaan, tiedustelua sekä merikohteiden tuhoamista. Se teki 5. lokakuuta 1951 ensimmäisen taistelulentonsa. Laivue palasi 22. helmikuuta 1952 HMAS Sydneyn mukana Fremantleen. Se siirrettiin lokakuussa 1953 HMAS Vengeancelle. Laivue lakkautettiin 5. lokakuuta 1954 Nowrassa.[3]
Laivue muodostettiin uudelleen 23. elokuuta 1955 RNAS Yeoviltonissa kalustonaan De Havilland Sea Venom FAW.53 koneet ja liitettiin osaksi HMAS Melbournen lentoryhmää, jonka mukana laivue saapui 6. elokuuta 1956 Australiaan. Laivue lakkautettiin 1. joulukuuta 1958 Nowrassa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Finnis Bill: The History of the Fleet Air Arm from Kites to Carriers. Shrewsbury: Airlife Publishing Ltd, 2000. ISBN 1-84037-182-X. (englanniksi)
- Wragg David: Fleet Air Arm Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2001. ISBN 0-7509-3430-1. (englanniksi)
- Jackson A J: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
- Taylor H A: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
- Kay Anthony L & Smith J R: German Aircraft of the Second World War. Lontoo: Putnam, 2002. ISBN 0-85177-920-4. (englanniksi)
- Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian laivaston sivusto - 808 NAS(englanniksi)