71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta
| 71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta | |
|---|---|
| 71 Fragmente einer Chronologie des Zufalls | |
 |
|
| Ohjaaja | Michael Haneke |
| Käsikirjoittaja | Michael Haneke |
| Tuottaja | Veit Heiduschka |
| Kuvaaja | Christian Berger |
| Leikkaaja | Marie Homolkova |
| Pääosat |
Gabriel Cosmin Urdes Lukas Miko Otto Grünmandl Anne Bennent Udo Samel |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Itävalta |
| Tuotantoyhtiö | Wega Film |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 1994 |
| Kesto | 96 min |
| Alkuperäiskieli | saksa |
| Edeltäjä | Bennyn video (1992), Seitsemäs manner (1989) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta (71 Fragmente einer Chronologie des Zufalls) on vuonna 1994 julkaistu elokuva, jonka on kirjoittanut ja ohjannut Michael Haneke.[1] Se on hänen kolmas elokuva, ja epävirallisesti Glaciation Trilogy -nimellä kutsutun sarjan viimeinen osa.[2] Elokuvan keskiössä on 19-vuotias opiskelija, joka juuri ennen jouluaattoa sattumanvaraisesti murhaa ryhmän ihmisiä.[3] Elokuva kerrotaan lyhyinä vinjetteinä.[4]
Vastaanotto ja tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
71 katkelmaa, samoin kuin kaksi aikaisempaa Michael Haneken elokuvaa (Bennyn video, Seitsemäs manner) näytettiin Cannesin elokuvajuhlilla. Huolimatta ensi-ilta paikastaan, elokuva ei saanut paljoa huomiota, mutta sitä ollaan katsottu ja analysoitu enemmän jälkeenpäin.[4]
Elokuvakriitikko Adam Binghamin mukaan elokuva on yksi haastavimpia 1990-luvun tarinoita. Elokuvan hahmoja, joita seurataan lyhyinä katkelmina, ei tuoda tavanomaisesti katsojalle esiin. Elokuva pitää katsojan tarkoituksella etäämmällä, estäen hahmoihin samaistumisen. Sen sijasta, se pyytää analysoimaan ja pohtimaan hahmojen tekemisiä. Elokuvan tarinan kulun fragmentointia vahvistaa sen terävä siirtymä mustaan ruutuun ja takaisin -leikkaustyyli. Kamera on suurimman osan ajasta liikkumatta kohtauksissa. Tyyliä, joka oli vahvimmillaan Haneken ensimmäisissä elokuvissa, on verrattu muun muassa Chantal Akermaniin.[4]
Elokuva käyttää myös tyypilliseen Haneken tapaan televisiokuvamateriaalia osana tarinaa. Jokainen "luku" alkaa TV-uutisilla, joissa näytetään sotaista Sarajevoa, ja välillä rinnastetuna, uutisia Michael Jacksonista.[4][5]
Tämän, ja muiden Haneken elokuvien on tulkittu sisältävän saksalaista filosofiaa, kuten Martin Heideggerin ja Karl Jaspersin, jotka teorisoivat ettemme voi ikinä kunnolla tuntea toista ihmistä modernissa yhteiskunnassa.[4] Itse Haneke kokee Blaise Pascalin näkemyksen nimeltään Pascalin vaaka tärkeänä elementtinä elokuvassa.[6]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Gabriel Cosmin Urdes | … | Marian Radu, romanialainen poika |
| Otto Grünmandl | … | Tomek |
| Anne Bennent | … | Inge Brunner |
| Udo Samel | … | Paul Brunner |
| Branko Samarovski | … | Hans |
| Claudia Martini | … | Maria |
| Georg Friedrich | … | Bernie |
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva tunnetaan Suomessa myös nimellä Amok – 71 katkelmaa.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta IMDb. Viitattu 3.10.2021.
- ↑ Philippe Met: The Iceman Cometh (To A Theater Near You): Michael Haneke’s Glaciation Trilogy 2012. Palgrave Macmillan, London. Viitattu 3.10.2021.
- ↑ 71 FRAGMENTS OF A CHRONOLOGY OF CHANCE Mubi. Viitattu 3.10.2021.
- ↑ a b c d e Adam Bingham: Modern Times: Notes Toward a Reading of Michael Haneke’s 71 Fragments of a Chronology of Chance 2005. Senses of Cinema. Viitattu 3.10.2021.
- ↑ Emanuel Levy: 71 Fragments of a Chronology of Chance 1994. Variety. Viitattu 3.10.2021.
- ↑ Samuel Blumenfeld: Modern Times (kirjassa Michael Haneke Interviews, 2020), s. 24. The University Press of Mississippi, 1995. ISBN 978-1-4968-2840-8.
- ↑ Kino Haneke: Amok - 71 katkelmaa yle. Viitattu 3.10.2021.
| 1980-luku | Seitsemäs manner (1989) | ||||||
| 1990-luku | Bennyn video (1992) · 71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta (1994) · Funny Games (1997) | ||||||
| 2000-luku | Pianonopettaja (2001) · Suden aika (2003) · Kätketty (2005) · Funny Games (2007) · Valkoinen nauha (2009) | ||||||
| 2010-luku | Rakkaus (2012) · Happy End (2017) | ||||||