7,5 cm kanon PL vz. 37
7,5 cm Kanón proti letadlům vz. 37 on tšekkoslovakialaisen Škodan valmistama 75 mm:n ilmatorjuntatykki. Suomi osti tällaisia tykkejä välirauhan aikana 20 kappaletta Saksasta. Suomessa tykkimalli tunnettiin nimellä 75 ItK 37 ja Saksassa 7,5 cm Flak M.37(t).
Tykin historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Artikkelissa käsiteltävän ilmatorjuntakanuunan historian voidaan katsoa ulottuvan ensimmäisen maailmansodan aikaan, jolloin tšekkiläisen insinöörin Emil Škodan perustama tehdas sai Itävalta-Unkarin hallitukselta ensimmäisen ilmatorjunta-asetta koskevan tilauksensa. Tuohon aikaan muuallakin päädyttiin kehittelemään ensimmäisiä ilmatorjunta-aseita lähinnä kenttätykkejä muuntelemalla, joten tehtaan suunnitteluosasto aloitti kevyen kenttäkanuunan muuntamisen ilmatorjuntaan sopivaksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana tehdas valmisti seitsemän erilaista ilma-ammuntaan soveltuvaa tykkiä kenttätykkejä muuntelemalla.[1]
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Škodan tehdas jatkoi ilmatorjuntaan soveltuvien aseiden kehittelyä muun muassa ranskalaisen Schneiderin tykkitehtaan rahoittamana. 1920-luvulla tehdas valmisti viisi erilaista ilma-ammuntaan soveltuvaa tykkimallia, joista osa oli edelleen ns. muunnostykkejä osan ollessa jo alusta alkaen ilmatorjunta-aseiksi suunniteltuja.[1]
Vuonna 1932 Škodan tehdas valmisti ensimmäisen raskaan, alusta alkaen ilmatorjuntaan soveltuvan tykkinsä. Tätä tykkiä kehiteltiin käyttökokemusten perusteella siten, että vuonna 1937 valmistui parannettu versio aiemmasta tykistä. Kyseessä oli siis tämän artikkelin aiheena oleva ase. Kehitystyön pitkäaikaisuudesta ja laajuudesta johtuen nyt käsiteltävässä tykissä ei enää ollut ns. lastentauteja ja se osoittautui sangen toimintavarmaksi aseeksi.[1]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tykin teknisiä tietoja [2]:
- Valmistaja: Škodovy zàvody, Plzeň
- Kaliiperi: 75 mm
- Patruuna: 75×658R
- Lähtönopeus: 775 m/s
- Putken pituus: 48,6 kal = 3 495 mm
- Suurin ampumaetäisyys: 14 600 m
- Ammuksen lakikorkeus: 9 170 m
- Korotus: 0–85°
- Sivusuuntausmahdollisuus: 360°
- Tulinopeus: 10–12 ls/min
- Marssipaino: 4 150 kg
- Tuliasemapaino: 2 800 kg
- Patruunan paino: 11,55 kg
- Ammuksen paino: 6,5 kg
- Räjähdyspanos: noin 640 g TNT:tä tai amatolia
- Maksimi siirtonopeus: 60 km/h
- Hidastin: nestetoiminen
- Palautin: jousitoiminen
Tykissä on ristilavetti yhteenkäännettävillä sivuansaimilla, vaihdettava, kuparoitu sisusputki ja puoliautomaattinen putoava kiilalukko. Putkensuussa on myös suujarru, joka tykin valmistumisaikaan oli vielä melko harvinainen raskaissa it-tykeissä ja lisäksi hieman erikoisina ratkaisuina voi pitää tykin lavetin kartio-osan puuttumista; kehto oli kiinnittyi suoraan alalavettiin. Ajolaitteena toimi kaksi erillistä ilma-kumipyöräistä siirtolaitetta, jotka oli varustettu mekaanisella tai hydraulisella jarrujärjestelmällä. Ajolaitteet irrotettiin laitettaessa tykki tuliasemaan.[3]
75 ItK 37 Škoda Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomeen tykkejä hankittiin Saksasta välirauhan aikana. Saksahan oli miehittänyt Tšekkoslovakian jo vuonna 1938 ja ottanut samalla haltuunsa tykkejä valmistaneen tehtaan. Suomen ja Saksan tekemä asekauppa solmittiin 10. tammikuuta 1941. Kaupan kohteena oli 20 kpl 75 ItK 37 Škoda-tykkejä, 56 000 laukausta kyseiseen aseeseen ja viisi saman valmistajan keskuslaskinta. Tykit saatiin Suomeen marraskuun lopulla samana vuonna ja niillä varustettiin viisi raskasta ilmatorjuntapatteria (a 4 tykkiä).[1]
Škodan tykkien arvioitiin kuuluvan jatkosodan parhaimpiin ilmatorjuntatykkeihin muun muassa niiden varmatoimisuuden vuoksi. Varmatoimisuuden taustalla ollut ainakin osittain se, että tykit valmistanut tehdas oli jo ennen mainittua tykkimallia konstruoinut toistakymmentä raskasta ilmatorjuntatykkimallia. Suurimpana heikkoutena pidettiin keskuslaskimen (Keskuslaskin m/37 Škoda T 7) liian alhaista maalille asetettavaa maksiminopeutta (=140 m/s).[4]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmella tällaisella tykillä ammuttiin taistelukranaatein 19 kunnialaukausta marsalkka Mannerheimin hautajaisissa; laukaukset ammuttiin korkealle meren ylle Hietaniemen rannasta.
Tapaus on täysin ainutkertainen, koska yleensä kunnialaukaukset ammutaan merkkipanoksilla.
Kyseiset tykit ovat Tuusulassa Ilmatorjuntamuseossa.
- Kyseisiä tykkejä vetivät muun muassa ranskalaisvalmisteiset Latil M2TL6 -tykkitraktorit Latiltrucks.net
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raimo Vehviläinen, Ahti Lappi ja Markku Palokangas: Itsenäisen Suomen ilmatorjuntatykit. Jyväskylä: Sotamuseo, 2005. ISBN 952-91-8449-2. Suomi