5.5m

Kansainvälinen 5.5 m
Tyyppi	kölivene, konstruktioluokka
Suurin pituus (LOA)	9,50 m
Leveys	1,90 m
Syväys	1,35 m
Paino	2 000 kg
Purjeet	isopurje, fokka, spinaakkeri
Purjepinta-ala (iso ja fokka)	29 m2
Spinaakkeri	50 m2
Miehistö	3 henkeä
Suunnitteluvuosi	1950-
Infobox OK

5.5m eli viisviitonen on purjeveneiden klassinen konstruktioluokka, joka suunniteltiin samantyyppiseksi kuin 6mR, mutta halvemmaksi valmistaa. Ennen kaikkea pienempi uppouma ja genua-keulapurjeesta siirtyminen fokkaan pienensivät veneiden kustannuksia. Viisvitosluokan veneet suunnitellaan kaavan mukaan, joka ottaa huomioon pituuden, purjepinta-alan ja uppouman. 5.5m-veneiden suunnittelukaava on läheistä sukua R-mittasäännölle.

Charles E. Nicholson suunnitteli 5.5m-säännön jo 1912, mutta se virallistettiin vasta 1949. Ensimmäiset veneet rakennettiin pian sen jälkeen ja luokan suosio lähti kasvuun, kun siitä tehtiin olympialuokka. Luokkasääntöihin on vuosien varrella tehty muutoksia, ja nykyään viisviitosen voi rakentaa lasikuidusta hiilikuitumastolla ja erillisellä peräsinlavalla varustettuna. Viisviitoset voidaan rakennusvuoden mukaan jakaa klassikoihin (1949-1969), evoluutioveneisiin (1970-1989) ja moderneihin veneisiin (1990-).

Viisvitosluokkaan rakennetaan edelleen uusia veneitä ja luokassa kilpaillaan maailmanmestaruustasolla vuosittain. Viimeksi MM-kisat järjestettiin Suomessa vuonna 2011.

5.5m veneet Helsingin Olympialaisissa 1952

Metriluokka

Viisvitoset ovat yksi Kansainvälisen säännön mukaisista niin sanotuista metriluokista. Viisvitonen on uppoumaltaan hiukan ja purjepinta-alaltaan selvästi vitosia suurempi, mutta vain noin puolet kuutosen uppoumasta. Viisvitoset ovatkin vitosia selvästi vauhdikkaampia, mutta paljon edullisempia ylläpitää kuin kutoset tai niitä vielä suuremmat veneet.

Vasta vuonna 1950 vahvistettuna luokkana viisvitoset ovat tyypillisesti myös selvästi nuorempia kuin useimmiten 1920-1940 -luvuilla rakennetut vitoset ja kutoset. Tästä syystä monet viisvitosista eivät vielä vaadi suuria peruskorjaustoimenpiteitä, kuten steevien tai kölipuunvaihtoa.

Suomessa viisvitosia on rakennettu useita kymmeniä ennen kaikkea Wileniuksen ja Vatorin telakoilla. Tällä hetkellä veneitä on 20-30 kappaletta, joista pääosa kuuluu klassikko-ikäluokkaan. Lähes koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen viisvitosluokassa on jälleen palautettu uusia veneitä kisakuntoon ja suomalaiset venekunnat ovat kilpailleet viime vuosina myös ulkomailla.

Kansainvälisesti suurimmat klassisten veneiden viisvitoslaivueet löytyvät Sveitsistä, Alankomaista ja Saksasta. Edellä mainittujen lisäksi Yhdysvalloissa ja Norjassa on useita kovatasoisia venekuntia modernien veneiden ryhmässä.

Olympialuokka

Viisviitoset olivat olympialuokka ensimmäisen kerran Helsingin olympialaisissa 1952. Olympiamitaleita jaettiin viisissä olympialaisissa, kunnes Soling korvasi viisvitosen olympiapurjehduksen köliveneenä Münchenin olympialaisissa 1972.

Skandinaavinen Kultapokaali

Skandinaavinen Kultapokaali on 5.5m-luokan arvostetuin kiertopalkinto. Nyländska Jaktklubben lahjoitti palkinnon vasta saavutetun itsenäisyyden ja purjehdusseurojen lipun kunniaksi vuonna 1919 ja aluksi palkinnosta kilpailtiin Pohjoismaiden kesken saaristoristeilijä-luokassa. Vuonna 1922 NJK luovutti palkinnon Pohjoismaiselle Purjehdusliitolle, joka asetti sen kilpailtavaksi 6 mR-luokassa.

Helsingin olympialaisten jälkeen, vuodesta 1953 Skandinaavisesta Kultapokaalista on kilpailtu viisvitosilla. Suomalaiset veneet ovat voittaneet palkinnon vain kuudesti, viimeksi vuonna 2012.

Kultapokaali-kisoihin jokainen maa saa lähettää yhden venekunnan ja voittaja ratkaistaan kolmen karsintapurjehduksen jälkeen pari- tai kolminotteluna niiden veneiden kesken, jotka ovat saavuttaneet vähintään yhden voiton karsintapurjehduksissa. Ensimmäinen venekunta, joka saavuttaa kolme ensimmäistä sijaa on voittaja.

Mittasääntö

Viisvitosluokan mittasääntö on määritetty vuoden 2007 kansainvälisissä 5.5 m:n luokkasäännöissä:

$5{,}500{\mbox{ m}}\geq 0{,}9\cdot \left({\frac {L\cdot {\sqrt[{2}]{S}}}{12\cdot {\sqrt[{3}]{D}}}}+{\frac {L+{\sqrt[{2}]{S}}}{4}}\right)$

missä

• $L$ = mittasäännön mukainen pituus (m)
• $S$ = purjepinta-ala (m²)
• $D$ = uppouma (m³)

edelleen

$L=MWL+\left(BG-550{\text{ mm}}\right)+{\frac {SG-2\cdot SH}{3}}$

missä

• $MWL$ = veneen pituus mittausvesilinjalla (eli 82,5 mm todellisen vesilinjan yläpuolella)
• $BG$ = rungon ympärysmitta 275 mm mittausvesilinjan yläpuolelta mitattuna $MWL$:n keulanpäässä
• $SG$ = rungon ympärysmitta parraslistan tasolta mitattuna $MWL$:n peränpäässä
• $SH$ = parraslistan korkeus $MWL$:n peränpäässä

lisäksi keulan ja perän ympärysmitoille on asetettu seuraavat vähimmäisarvot laskennassa

$\left(BG-550{\text{ mm}}\right)\geq 165{\text{ mm}}$

${\frac {SG-2\cdot SH}{3}}\geq 234{\text{ mm}}$

Kansainvälinen 5.5 m on konstruktioluokka, eli lukuun ottamatta muutamia sisarveneiden sarjoja, jokainen vene on ainutlaatuinen yksittäiskappale. Kaikille konstruktioille yhteinen mittasääntö määrittää veneiden tärkeimmät parametrit, mutta yksittäisten veneiden välillä on suuriakin eroja esimerkiksi heikon tai voimakkaan tuulen, tai myötä- ja vastatuulipurjehdusominaisuuksien välillä.

Eri viisvitosten pituus (LOA) vaihtelee noin yhdeksästä ja kymmeneen metriin, uppouma välillä 1,7 ja 2,0 kuutiometriä ja purjepinta-ala välillä 26,5 ja 29,0 neliömetriä.

Suomen viisvitoset

Vene	Purjenro.	Rakennusvuosi	Suunnittelija	Rakentaja	Tilaaja	Nykyinen omistaja	Nykyinen pursiseura
Gullvinge	FIN-1	1950	Tore Holm	E. Blomqvist	?	?	?
Inga-Lill XXXVIII (Bloss)	FIN-2	1950	Gösta Kyntzell	Wilenius Båtvarv	Gösta Kyntzell	Timonen, Timonen, Suortti, Suortti, Kallio, Varelius	HSS
Borgå Tippan	FIN-3	1950	Gösta Kyntzell	Wilenius Båtvarv	Wilenius & Friman	?	?
Trial	FIN-4	1951	Carl-Olof Granfelt	Wilenius Båtvarv	Mikko Nyréen	?	?
Ariane IV (Flamenco)	FIN-8	1952	Gösta Kyntzell	Wilenius Båtvarv	Kari Lampén	?	SuPS
Vistra (Vis-a-vis)	FIN-9	1952	Arvid Laurin	Wilenius Båtvarv	Ingmar Nylund	?	SuPS
Teresita (Dudde IX)	FIN-10	1952	Arvid Laurin	Wilenius Båtvarv	Söderhjelm & konsortium	?	HSS
Borgå Tippan II (Pohjantähti II, Freja, Jayne)	FIN-12	1952	Gösta Kyntzell	Wilenius Båtvarv	Wilenius & Friman	?	?
Experiment	FIN-14	1955	Carl-Olof Granfelt	Wilenius Båtvarv	Mikko Nyréen & co.	?	?
Kisen (Benita, Nika)	FIN-15	1954	Gösta Kyntzell	Wilenius Båtvarv	Ingmar Nylund	?	HSS
Inga-Lill XXXXI (Kan-Bei, Amore)	FIN-16	1955	Gösta Kyntzell	Wilenius Båtvarv	Gösta Kyntzell	?	Suomen merimuseo
Inga-Lill XXXXIII	FIN-18	1956	Gösta Kyntzell	Wilenius Båtvarv	Gösta Kyntzell	?	?
Inga-Lill XXXXIV (Baloo)	FIN-20	1959	Gösta Kyntzell	Wilenius Båtvarv	Gösta Kyntzell	Patrik Cederberg	?

Lähteet

• P. Leino, Y. Klippi, J. Aromaa: Purjehtivat klassikot, s. 118. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32608-4.

• Wilenius Båtvarv wileniusbatvarv.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 9.2.2013.

Aiheesta muualla

• Kansainvälinen 5.5-luokan liitto (englanniksi)
• Suomen 5.5m-yhdistys^{[vanhentunut linkki]}
• Maailman 5.5m-veneiden tietokanta
• Suomen 5.5m-veneiden tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
• 5.5m-veneen Kisen historiaa ja kuvaus korjaustöistä
• Jorma Rautapään kuvia 5.5 m -luokan veneistä

Purjehdus olympialaisissa

1896 • 1900 • 1904 • 1908 • 1912 • 1920 • 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024
Nykyiset olympialuokat (2024)
470 • 49er • Laser Radial • Laser Standard • Nacra 17 • purjelauta  (IQFoil) • leijalauta (Formula Kite)
Entisiä olympialuokkia
5.5m • 6mR • 6.5m • 7mR • 8mR • 8.5m • 9mR • 10mR • 12mR • 12′ kevytvene • 12 m² Sharpie • 15mR • 18′ kevytvene • E-jolla • Elliott 6m • Finnjolla • Firefly • Flying Dutchman • Louhi • O-jolla • Ranskan kansallinen monotyyppi • Saaristoristeilijä • Snowbird • Soling • Star • Swallow • Tempest • Ton class (1⁄2 Ton, 1⁄2–1 Ton, 1–2 Ton, 2–3 Ton, 3–10 Ton, 10–20 Ton, Open) • Tornado • Yngling
purjelauta: Division II • Lechner A-390 • Mistral • RS:X • Windglider