47 Pst.K/35
47 Pst.K/35 eli m/39 Böhler oli itävaltalainen panssarintorjuntatykki. Asetta valmistettiin myös Italiassa, jolloin Suomessa sen mallimerkintä oli 47 Pst.K/39[1] Suomen armeija käytti asetta sekä talvi- että jatkosodassa.
Ase suunniteltiin Böhler-yhtiössä, ja italialaiset ostivat muutamia aseita ja Breda aloitti aseen lisenssivalmistuksen. Asetta käyttivät myös Romanian ja Alankomaiden armeijat. Natsi-Saksa sai tykkejä liitettyään Itävallan maahansa. Saksalaiset käyttivät aseesta nimitystä 47 mm PaK (Panzerabwehrkanone).[2] Neuvostoliitto sai tykkejä sotasaaliina Latviasta[1]
Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomeen tykkiä saatiin ostetuksi kymmenen kappaletta joulukuussa 1939. Ammuksia ostettiin 50 000 kpl.[1] Italia lähetti 12 asetta, mutta ne ehtivät maahan välirauhan aikana. Tänä aikana Böhler/Breda-kanuunoita oli käytettävissä 32 kappaletta mukaan lukien talvisodassa saadut sotasaalisaseet. Jatkosodassa ase jäi tehottomaksi Neuvostoliiton uusiutunutta panssarikalustoa vastaan.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tykin paino tuliasemassa oli 336 kg. Maksimi kantomatka oli 7,5 kilometriä.[1] Sirpalekranaatin paino oli 2,37 kg ja lähtönopeus 335 m/s. Panssarikranaatti painoi 1,44 kg ja kranaatin lähtönopeus oli 630 m/s. Panssarikranaatti läpäisi 43 millimetriä panssaria 500 metrin etäisyydeltä. Aseen maksimi- ja minimikorotuskulmat olivat +56 ja -15 astetta. Sivusuunnassa liikevara oli 62 astetta.[2]
Tŝekkoslovakialainen muunnos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tŝekkoslovakialla oli 47 mm:n pst- tykki, jonka ammus oli modifioitu itävaltalaisesta versiosta. Ase oli Ŝkodan omaa suunnittelua tyypiltään P.U.V vz 36 L/43.4. Tavanomaisen panssarikranaatin lähtönopeus oli 775 m/s ja läpäisy 500. metrin etäisyydeltä 30 asteen kulmassa 52 millimetriä. Saksalaisten kehittämä kranaatti, jossa oli kovametalliydin, läpäisi 500. metrin matkalta 58 millimetriä vastaavassa kulmassa. 100 metrin etäisyydeltä läpäisy oli 100 mm. Lähtönopeus oli 1 080 m/s.[3] Saksalaiset käyttivät aseesta nimeä PaK 36(t).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erkki Käkelä – Marskin panssarintuhoojat – Suomen panssarintorjunnan kehitys ja panssariyhtymän panssarintorjuntayksiköiden historia ISBN 951-0-24638-7 WSOY Porvoo 2000
- http://www.comandosupremo.com/Cannone4732.html
- http://www.freeweb.hu/gva/weapons/czech_guns.html
Viitteet
