20. Kaartin motorisoitu kivääridivisioona

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
20. Kaartin motorisoitu kivääridivisioona
Toiminnassa 1930-luvun puoliväli - noin 2009
Valtio Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Puolustushaarat maavoimat
Koko divisioona

20. Kaartin motorisoitu kivääridivisioona (ven. 20 гвардейская мотострелковая Прикарпатско-Берлинская дивизия) oli Neuvostoliiton maavoimien yhtymä, joka jatkoi ennen toista maailmansotaa perustetun III mekanisoidun armeijakunnan, 8. Kaartin mekanisoidun armeijakunnan sekä 8. Kaartin mekanisoidundivisioonan perinteitä. Divisioona lakkautettiin 2009.

III mekanisoitu armeijakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustuksen kansankomissariaatti antoi 6. heinäkuuta 1940 määräyksen yhdeksän mekanisoidun armeijakunnan perustamisesta.[1]

III mekanisoitu armeijakunta perustettiin heinäkuussa 1940[2] ja se oli operaatio Barbarossan alkaessa 22. kesäkuuta 1941 Balttian erillissotilaspiirissä Vilnassa komentajanaan kenraalimajuri A. V. Kurkin. Siihen kuuluivat 2. ja 5. panssari- sekä 84. motorisoitudivisioona ja 15. moottoripyörärykmentti, kenttätykistörykmentti, pioneeri- ja viestipataljoonat sekä pienehköt huolto-osat[3]. Armeijakunnan vahvuus oli 31975 miestä, joiden kalustona oli 651 panssarivaunua, 220 panssariautoa, 186 tykkiä, 181 kranaatinheitintä, 3897 ajoneuvoa, 308 traktoria ja 457 moottoripyörää[2].

2. panssaridivisioona oli Gajzhunyn alueella metsässä ja 5. panssaridivisioona lähellä Alitusta suojaamassa Neman-joen ylittävää siltaa. 84. motorisoitudivisioona oli metsässä Kajshadoriksen alueella. Armeijakunnan vahvuus oli 31975 miestä ja 651 panssarivaunua, joista 110 olivat uusia T-34 ja KV-1 vaunuja.

Heinäkuun alkuun mennessä armeijakunta oli käytännössä tuhoutunut. 5. divisioona oli 4. heinäkuuta Jelnjassa, jolloin siihen kuului 2552 miestä, 2 BT-7 panssarivaunua sekä neljä panssariautoa. Divisioona tuhoutui lopullisesti jouduttuaan saarroksiin Białystokin ja Minskin taistelussa. Soliankinin 2. panssarivdivisioona oli tuhoutunut motitettuna Raseiniain taistelussa ja siitä selvisi ainoastaan 400 miestä ja yksi BT-7 panssarivaunu. 84. divisioona ei osallistunut Raseiniain taisteluun, vaan vetäytyi XVI armeijakunnan mukana.

Uudelleen muodostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijakunta muodostettiin uudelleen 18. syyskuuta 1942 Kalininissa Moskovan sotilaspiirissä komentajanaan kenraaliluutnantti M. E. Katukov. Se liitettiin Kalininin rintamaan kuuluneeseen 22. armeijaan, jonka mukana se osallistui operaatio Marsiin. Operaation alkaessa armeijakuntaan kuului 232 panssarivaunua. Myöhemmin armeijakunta osallistui Kurskin taisteluun sekä Ukrainan vapautukseen. Armeijakunta nimettiin 23. lokakuuta 1943 kaartin armeijakunnaksi, jolloin siitä tuli 8. kaartin mekanisoituarmeijakunta.

Vuonna 1944 armeijakunta osallistui Zhitomir-Berdichevin, Korsun-Shevchenkovskyn, Proskurov-Chernovitsin ja Lvov-Sandomirin taisteluihin. Se oli sodan lopulla mukana Berliinin taisteluissa osallistuttuaan Varsovan valtaukseen ja Itä-Pommerin operaatiohin. Se oli miehitysjoukkona liitettynä 1. kaartin panssariarmeijaan, joka myöhemmin nimettiin 1. kaartin mekanisoiduksi armeijaksi.

Sodan jälkeen armeijakunta supistettiin 8. kaartin mekanisoiduksi divisioonaksi. Vuonna 1957 siitä muodostettiin 20. kaartin motorisoitu kivääridivisioona ja vuonna 1959 se siirrettiin osaksi 18. kaartin armeijaa. Divisioona osallistui Tsekkoslovakian miehitykseen 1968, mistä se palasi Itä-Saksaan. Divisioona siirtyi osaksi 1. kaartin panssariarmeijaa, kun 18. kaartin armeija lakkautettiin 1979.

Neuvostojoukkojen vetäytyessä Itä-Saksasta divisioona siirrettiin 1991 Volgogradiin Pohjois-Kaukasuksen sotilaspiiriin. Se osallistui ensimmäiseen ja toiseen Tsetsenian sotaan.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:20th Guards Motor Rifle Division

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Glantz, David M.: Stumbling Colossus The Red Army on the Eve of World War. Modern War Studies. Lawrence, Kansas, Yhdysvallat: University Press of Kansas, 1998. ISBN 978-0-7006-1789-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Glantz, David M. s. 116
  2. a b Glantz, David M. s. 155
  3. Glantz, David M. s. 117 ja 229