120 asteen sivuauringot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

120 asteen sivuaurinko on harvinainen halomuoto. Sen atsimuuttikulma auringosta on 120 astetta, ja se sijaitsee horisonttirenkaalla, yhtä korkealla horisontista kuin aurinko. Sivuauringot voivat näkyä molemmilla puolilla aurinkoa tai vain toisella. 120 asteen sivuaurinko on yleensä valkea, mutta joitain heikosti värillisiä tapauksiakin tunnetaan.[1]

Halon voi nähdä Suomessa keskimäärin 1–3 kertaa vuodessa, joskus useamminkin.[1]

Koska 120 asteen sivuaurinko syntyy laattajääkiteistä, sen kanssa taivaalla näkyvät usein samojen kiteiden aiheuttamat tavalliset sivuauringot ja zeniitinympäristön kaari.[1] Myös horisonttirengas voi näkyä.[2] 120 asteen sivuaurinkojen näkeminen onkin todennäköisintä silloin, kun sivuauringot ovat kirkkaat ja horisonttirengas jatkuu kauas auringosta.[2][3]

Matalilla auringon korkeuksilla sivuaurinko voi olla pilarimainen. Vanhemmissa havainnoissa on esiintynyt erilaisia kaaria sivuauringon poikki, mutta monet näistä havainnoista ovat kyseenalaisia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pekkola, Marko & Sillanpää, Mika & Ruoskanen, Jukka: Valkean taivaan vieraat, s. 25–26. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1999. Teoksen verkkoversio (PDF).
  2. a b c Riikonen, Marko: Halot – Jääkidepilvien valoilmiöt, s. 49–50. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2011. ISBN 978-952-5329-89-6.
  3. Les Cowley: 120° Parhelia Atmospheric Optics. Viitattu 15.1.2013. (englanniksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]