007 vaaran vyöhykkeellä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
007 vaaran vyöhykkeellä
The Living Daylights
Livingdaylights.jpg
Ohjaaja John Glen
Käsikirjoittaja Richard Maibaum
Michael G. Wilson
Tuottaja Albert R. Broccoli
Michael G. Wilson
Thomas Pevsner (avustava)
Barbara Broccoli (avustava)
Säveltäjä John Barry
Kuvaaja Alec Mills
Leikkaaja John Grover
Peter Davies
Lavastaja Terry Ackland-Snow
Erikoisefektit John Richardson
Pääosat Timothy Dalton
Maryam d’Abo
Jeroen Krabbé
Joe Don Baker
Valmistustiedot
Valmistusmaa Britannia
Tuotantoyhtiö EON Productions
United Artists
Ensi-ilta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 30. kesäkuuta 1987
Yhdysvaltain lippu 31. heinäkuuta 1987
Suomen lippu 31. heinäkuuta 1987
Kesto 125 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 40 000 000 $ [1]
Tuotto 191 200 000 $
Edeltäjä 007 ja kuoleman katse
Seuraaja 007 ja lupa tappaa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

007 vaaran vyöhykkeellä (engl. The Living Daylights) on John Glenin ohjaama järjestyksessään viidestoista James Bond -elokuva vuodelta 1987. Elokuvassa James Bondia näyttelee ensimmäistä kertaa Timothy Dalton, joka seurasi sivuun jättäytynyttä Roger Moorea. Elokuvan tunnusmusiikkina oli kappale ”The Living Daylights” ja sen esitti norjalainen yhtye a-ha.

Dalton toi rooliin uutta syvyyttä ja vaarallisuutta.kenen mukaan?[2] Dalton tunsi hyvin Ian Flemingin luoman Bondin ja halusi palauttaa James Bondin luojansa kaltaiseksi.lähde? Elokuvan budjetti oli 40 miljoonaa dollaria ja se tuotti yli 191 miljoonaa maailmanlaajuisesti, mikä oli hyvä tulos ja siihenastisista Bond -elokuvista kolmanneksi paras.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

SAS:n ja 00-osaston yhteinen harjoitus päättyy epäonnistuneesti yhden 00-agentin jäädessä kiinni SAS:lle ja toisen kuollessa salamurhaajan (Carl Rigg) toimesta ja kolmas heistä, James Bond, 007 (Timothy Dalton) epäonnistuu salamurhaajan kiinniottamisessa, vaikka pakoon tämä ei pääse. Siitä siirrytään Bratislavaan, missä Bondin pitää turvata loikkaavan KGB-kenraali Georgi Koskovin (Jeroen Krabbé) turvallisuus. Sekin onnistuu suuremmitta ongelmitta ja Koskov kertoo huolestuttavia uutisia KGB-päällikkö Puškinista (John Rhys-Davies) ja joutuu silti kaapatuksi takaisin. Huolestuttavat huhut ja reaktion nopeus ja tehokkuus kehottaa toimimaan ja Bond lähetetään Tangeriin tappamistehtävään. Q:n (Desmond Llewelyn) pajasta tulee mukaan tarpeelliseksi osoittautuvia teknisiä ihmelaitteita. Bond kylläkin koukkaa Bratislavan kautta ottaen yhteyden Koskovin sellisti-tyttöystävä Kara Milovyyn (Maryam d’Abo) ja auttaen tätä loikkaamaan Itävaltaan vauhdikkaasti. Tangerissa Bond ottaa yhteyden Puškiniin omien epäilyjensä vuoksi ja he järjestävät juonen Koskovin intressien paljastamiseksi. Afganistaniin kuljetettu Bond pääsee pakoon venäläisiltä, saa yhteyden mujahideen-sissiliikkeeseen ja sen teatraaliseen komentaja Kamran Shanin (Art Malik) avukseen. Juonitteleva Koskov on pimittänyt rahaa, ostaa niillä huumeita ja toimittaa amerikkalaisen yhteyskumppaninsa, Brad Whitakerin avulla (Joe Don Baker) aseita ja siinä sivussa kähmii itselleen suuret voitot. Luonnollisesti Bond apureineen tärvää juonen, pieksää varsinaisen henchman-Necrosin (Andreas Wisniewski) jopa Bond-elokuvien mittakaavalla huimassa kohtauksessa ja vielä käy tekemässä selvää Whitakerista ja ketale Koskov jää ylempiensä käsiin ja hänelle on luvassa lyhyt ja epämukava loppuelämä – toisin kuin Bondille, Karalle, Kamranille ja muille hyville tyypeille ja käypä entinen KGB-pomo Gogolkin (Walter Gotell) myös paikalla.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Timothy Dalton  … James Bond  
 Caroline Bliss  … Miss Moneypenny  
 Robert Brown  … M  
 Desmond Llewelyn  … Q  
 John Terry  … Felix Leiter  
 Joe Don Baker  … Brad Whitaker  
 Maryam d’Abo  … Kara Milovy  
 Art Malik  … Kamran Shah  
 Jeroen Krabbé  … Kenraali Georgi Koskov  
 John Rhys-Davies  … Kenraali Leonid Puškin  
 Geoffrey Keen  … Fredrick Gray (puolustusministeri)  
 Walter Gotell  … Kenraali Gogol  
 Andreas Wisniewski  … Necros  
 Thomas Wheatley  … Saunders  
 Julie T. Wallace  … Rosika Miklos  
 Virginia Hey  … Rubavitch  
 Bill Weston  … Blayden hovimestari  
 Antony Carrick  … Blayden miessihteeri  
 Catherine Rabett  … Liz  
 Dulice Liecier  … Ava  
 Alan Talbot  … KGB-agentti/ Puškinin henkivartija  
 Carl Rigg  … 00 -huijariagentti  
 John Bowe  … Kenraali Feyador  
 Ken Sharrock  … Jailer  
 Nadim Sawalha  … Turvallisuuspäällikkö Tangerissa  
 Tony Cyrus  … Lumileopardin veljeskunnan päällikkö  

Musiikki ja ääniraita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan musiikit sävelsi John Barry ja tunnusmusiikin lauloi norjalainen a-ha. Elokuvassa on myös kaksi The Pretenders yhtyeen kappaletta. Elokuvan ääniraidan kappaleet:

  1. a-ha: "The Living Daylights"
  2. "Necros Attacks"
  3. "The Sniper Was a Woman"
  4. "Ice Chase"
  5. "Kara Meets Bond"
  6. "Koskov Escapes"
  7. The Pretenders: "Where Has Everybody Gone"
  8. "Into Vienna"
  9. "Hercules Takes Off"
  10. "Mujahadin and Opium"
  11. "Inflight Fight"
  12. The Pretenders: "If There Was a Man"
  13. "Exercise at Gibraltar"
  14. "Approaching Kara"
  15. "Murder at the Fair"
  16. "Assassin" and "Drugged"
  17. "Airbase Jailbreak"
  18. "Afghanistan Plan"
  19. "Air Bond"
  20. "Final Confrontation"
  21. "Alternate End Titles"

Elokuvassa soi myös Karan orkesterin soittamana Antonín Dvořákin konsertto sellolle ja Pjotr Tšaikovskin teos ”Rokokoo-muunnelmat”.

Tapahtumapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.the-numbers.com/movies/series/JamesBond.php
  2. James Bond – Special Edition – näyttelijöiden haastattelulähde tarkemmin?

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]