Ōyama Iwao

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Iwao Oyama 2.jpg

Ōyama Iwao (12. marraskuuta 1842 Kagoshima10. joulukuuta 1916)[1] oli japanilainen ruhtinas ja sotamarsalkka. Venäjän–Japanin sodan aikana 1904–1905 hän komensi Japanin armeijaa Mantšuriassa.

Ōyama kuului kagoshimalaiseen mahtisukuun, ja hän oli samuraikomentaja Saigō Takamorin serkku.[1] Ōyama kunnostautui upseerina vuoden 1868 Meiji-restauraation yhteydessä, ja hänet lähetettiin Eurooppaan opiskelemaan sotilastaktiikkaa. Ranskan–Saksan sodan aikana 1870–1871 hän toimi Japanin sotilastarkkailijana saksalaisten puolella.[2] Saatuaan ylennyksen kenraalimajuriksi hän palasi Ranskaan suorittamaan lisäopintoja. Satsuman kapinan kukistamisen yhteydessä Ōyama komensi ensimmäistä prikaatia.[1] Hänet ylennettiin 1878 kenraaliluutnantiksi, ja hän toimi 1880–1895 Japanin sotaministerinä. Hän sai 1884 kreivin arvon ja 1891 ylennyksen kenraaliksi.[2]

Kiinan–Japanin sodassa 1894–1895 Ōyama komensi Japanin 2. armeijaa, joka nousi maihin Liaotungin niemimaalla ja valtasi rynnäköllä Port Arthurin 21. marraskuuta 1894. Lyötyään perääntyvät kiinalaiset useissa muissakin taisteluissa hän siirtyi vuodenvaihteessa 3. armeijan komentajaksi. Ylitettyään tammikuun 1895 lopussa Bohainmeren hän nousi maihin Shantungin niemimaalla ja valtasi 10. helmikuuta kolmen viikon piirityksen jälkeen Weihaiwein tärkeän sotasataman. Tämän sodan jälkeen Ōyama sai markiisin arvon ja 1898 hänet ylennettiin sotamarsalkaksi (gensui) sekä nimitettiin pääesikunnan päälliköksi.[2]

Venäjän–Japanin sodan puhjettua Ōyama nimitettiin helmikuussa 1904 Mantšuriaan lähetetyn armeijan komentajaksi. Hänen suunnitelmansa mukaan kolme armeijaa etenisi Korean niemimaan länsirannikolta ja Liaotungin niemimaan itärannikolta kohti Liaoyangia, ja samanaikaisesti Port Arthur vallattaisiin venäläisiltä. Port Arthur kesti japanilaisten piiritystä odottamattoman pitkään, mutta muilta osin Ōyaman suunnitelma toteutui. Ōyama siirtyi heinäkuussa 1904 Tokiosta Mantšuriaan johtamaan operaatioita. Hänen johdollaan japanilaiset voittivat Liaoyangin, Shahon ja Mukdenin taistelut, joista viimeinen ratkaisi sodan heidän edukseen. Sodan jälkeen Ōyama vetäytyi 1906 sotilaspalveluksesta. Seuraavana vuonna hän sai ruhtinaan (koshako) arvon.[2] Vuodesta 1914 hän toimi keisarillisena sinetinhaltijana.[1]

Nuorena upseerina Ōyama valitsi vuonna 1868 irlantilaisen John William Fentonin pyynnöstä sanat Kimi ga yo -lauluun, jonka Fenton sävelsi. Siitä tuli vuonna 1880 Japanin kansallislaulu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Oyama, Iwao (englanniksi) Portraits of Modern Japanese Historical Figures. Japanin parlamentin kirjasto. Viitattu 9.3.2014.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1914), s. 1192–1193 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]