Ōtsun välikohtaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Attentaatin kohde, tuleva Nikolai II, 1900-luvun alun maalauksessa.

Ōtsun välikohtaus (jap. 大津事件, Ōtsu Jiken; ven. Инцидент в Оцу) oli epäonnistunut attentaatti Venäjän kruununperillistä tsarevitš Nikolai Alexandrovitš Romanovia vastaan tämän kaukoidän kiertomatkalla. Välikohtaus tapahtui 11. toukokuuta 1891 Ōtsun kaupungissa Japanissa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Siperian radan rakennustöiden avaisia Vladivostokissa tsarevitš Nikolai Romanov teki valtiovierailun Japaniin.

Venäjän Tyynen valtameren laivaston sotalaiva vei kruununperillisen Kagoshimaan Kyūshūn saarelle, josta matka jatkui Nagasakiin ja Kobeen. Kobesta tsarevitš matkusti maitse Kiotoon, jossa hän tapasi prinssi Arisugawa Takahiton.

Nikolain matka Japaniin oli yksi maan tärkeimmistä valtiovierailuista keisarillisen Japanin historiassa. Venäjän keisarikunta oli laajentunut kaukoitään ja Japanin hallitus halusi pitää hyvät suhteet itäiseen naapuriinsa. Tsarevitš Nikolai osoitti kiinnostusta japanilaiseen kulttuuriin ja perinteisiin. Häntä kiinnostivat japanilainen taide ja puutyöt. Hän teetti itselleen perinteisen japanilaisen tatuoinnin. Nikolai myös osti perinteisen japanilaisen hiusneulan japanilaiselta tytöltä.

Murhayrityksen yksityiskohtia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murhayritys tehtiin Ōtsussa 11. toukokuuta 1891, kun Nikolai oli palaamassa Kiotoon päivän matkalta Biwa-järveltä Shigan prefektuurista.

Tsarevitšin vartiopoliisi Tsuda Sanzō (1855–1891) hyökkäsi kruununperijän kimppuun pienellä miekalla yrittäen sohaista tätä kasvoihin. Nikolain serkku Kreikan prinssi Georgios pelasti uhkaavan tilanteen onnistuessaan pudottamaan miekan hyökkääjän kädestä kävelykepillään.

Tsuda pakeni paikalta, mutta Nikolain riksan vetäjät alkoivat ajaa häntä takaa ja onnistuivat painamaan Tsudan maahan. Nikolai lähti paikalta yhdeksän senttimetriä pitkä haava otsassaan, mutta Tsuda ei onnistunut surmaamaan kruununperillistä.

Nikolai palasi nopeasti takaisin Kiotoon, jossa prinssi Kitashirakawa Yoshihisa määräsi, että tsarevitšin pitäisi mennä Goshon palatsiin lepäämään sillä välin kun Tokioon ilmoitettiin välikohtauksesta. Pelättiin että Venäjä saattaisi julistaa sodan Japania vastaan salaliittoteorian nimissä. Japanin vielä pieni armeija ei voisi vastustaa Venäjän mahtavaa armeijaa. Pääministeri Matsukata Masayoshi neuvoi keisari Mutsuhitoa lähtemään heti tapaamaan tsarevitšia. Keisari nousi junaan Shimbashin rautatieasemalla ja matkusti läpi yön saapuen aamulla Kiotoon.

Samana päivänä Nikolai palasi laivalleen Kobeen. Keisari Mutsuhito määräsi prinssit Kitashirakawa Yoshihisan, Arisugawa Takahiton ja Arisugawa Taruhiton saattamaan kruununperillistä. Myöhemmin vanhemmat valtioneuvonantajat arvostelivat Mutsuhitoa, että tämä olisi Venäjän suurlähettilään painostuksesta lähtenyt tapaamaan tsarevitšia, joka oli saapunut maahan venäläisellä sotalaivalla.

Välikohtauksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Meiji ilmoitti avoimesti pahoittelut välikohtauksesta. Pietariin lähetettiin 10 000 sähkettä, joissa toivotettiin kruununperillisen pikaista paranemista. Kun Nikolai keskeytti Japanin vierailun ja kun keisari pahoitteli tapausta, eräs nainen leikkasi kurkkunsa auki Kioton hallintorakennuksen edessä osoittaakseen japanilaisten surun tapauksen johdosta.

Japanin hallitus yritti tuomita Tsudan 116. artikkelin lakipykälällä, jossa todettiin, että se joka yrittää murhata keisarin, keisarinnan tai kruununprinssin, Japanissa tuomitaan kuolemaan. Tuomari Kojima Iken sai hallituksen vakuuttumaan, että 116. artikkeli ei päde tässä tapauksessa ja Tsuda sai elinkautisen.

Tapauksen jälkeen sisä- ja ulkoministerit Saigo Tsugumichi ja Aoki Shuzo erosivat. Venäjän hallitus hyväksyi Japanin hallitukselta anteeksipyynnön, mutta monet historioitsijat ovat pohtineet, miten Nikolain murhayritys oikeasti otettiin vastaan Japanissa ja mikä sen rooli oli 14 vuotta myöhemmin syttyneessä Venäjän ja Japanin vastaisessa sodassa.

Myöhemmät tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisimies Tsuda, joka yritti murhata Nikolain, lähetettiin kärsimään elinkautista Kushiroon Hokkaidon saarelle, jossa hän kuoli saman vuoden syyskuussa ”sairauteen” hämärissä olosuhteissa.

Tsudan kiinni ottaneet riksakuskit Mukaihata Jizaburo (1854–1928) ja Kitagaichi Ichitaro (1859–1914) saivat kutsun venäläiseen sotalaivaan, jolla Nikolai oli saapunut Japaniin. Venäläiset matruusit tarjosivat heille lounaan ja heidät palkittiin kunniamitaleilla. He saivat 2 500 jenin palkkion sekä 1 000 jenin eläkkeen, joka oli tuohon aikaan omaisuus. Japanin media ylisti heitä kansallissankareina. Japanin ja Venäjän sodassa 1904–1905 suhtautuminen heihin muuttui ja heidän sukujaan alettiin solvata palveluksesta viholliselle. Miehet menettivät eläkkeensä, heitä syytettiin vakoilusta ja heidät tuomittiin vankilaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yoshimura Akira. Nikolai Sounan. Tokio: Iwanami Shoten, 1993. ISBN 4-00-001700-4. (japaniksi)