Öljyhuipun seurausten lieventäminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Öljyhuipun seurausten lieventäminen on yritys vähentää öljyn kulutusta eri tavoin ennen ja jälkeen öljyhuipun, jotta sen mahdollisesti aiheuttamat sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset vaikutukset olisivat mahdollisimman lieviä. Öljyntuotannon vähentyminen tulee nostamaan kaikkien öljypohjaisten tuotteiden hintoja, jos öljynkulutusta ei vähennetä samassa suhteessa samanaikaisesti. Öljyhuippu on ennen muuta ongelma nestemäisten liikennepolttoaineiden kohdalla, koska bensiinin ja dieselöljyn hintojen nousu nostaisi näitä polttoaineita käyttävien liikennemuotojen käyttökustannuksia. Lisäksi öljyhuippu nostaisi muiden öljyteollisuuden tuotteiden, kuten lämmitysöljyn ja petrokemian tuotteiden hintoja. Öljyn hinnan kohoamisen sanotaan aiheuttavan kustannusinflaatiota, koska öljyn hinnan kallistuminen nostaa valmistuskustannuksia ja siten hintoja. Keinot öljyn kulutuksen vähenemiseen voivat olla passiivisia ja myöhään markkinoiden pakottamana tai aktiivisia ja hyvissä ajoin poliittisella ohjauksella tapahtuvia.

Vaihtoehtoiset energianlähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut fossiiliset polttoaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa epätavallisissa öljyissä energian hyötysuhde on negatiivinen, mutta uuden tekniikan avulla voidaan päästä voitolle.lähde? Sitä vastoin jäljellä olevat fossiiliset polttoaineet voivat olla todella vaikeasti tavoitettavissa. Ne voivat olla syrjäisissä paikoissa, kuten syvällä merenpohjassa tai Etelämantereella. Ne voivat olla huonompaa, vaikeasti jalostettavaa laatua.

Molemmat seikat voivat vaikuttaa öljyn hintaan, jolloin ennustamisesta tulee hankalaa. Loppujen lopuksi uusi teknologia ei voi estää öljyntuotantoa hiipumasta, sillä öljy on rajallinen luonnonvara. Uusi tekniikka saattaa siirtää öljyhuippua kauemmaksi tulevaisuuteen, mutta toisaalta myös lisätä tuotantoa ja entisestään nopeuttaa öljyntuotannon vähenemiskehitystä. Kehittyneen tekniikan käyttö johtaa usein nopeampaan tuotannon putoamiseen: pudotus on ollut yksittäisten kenttien kohdalla jopa yli 15 prosenttia vuodessa. Ylituotanto voi johtaa kentän vahingoittumiseen ja nopeaan romahdukseen.

Laivoissa voidaan käyttää maakaasua polttoaineena (LNG).

Biopolttoaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos ja kun tavanomaiset öljyvarat alkavat huveta, vaihtoehtoiset energiamuodot voivat täyttää maailman energiatarpeet. Näitä ovat esimerkiksi biokaasu, biodiesel ja etanoli.

Öljyhuipun väistämättömyys on saanut Euroopan unionin tutkimaan unionilaajuisesti biopolttoaineiden mahdollisuutta fossiilisten polttoaineiden korvaajana, koska ottomoottoreita voidaan käyttää bensiinin ohella myös etanolilla ja metanolilla, dieselmoottoreita biodieselillä ilman laajamittaisia muutostöitä.

Ruotsissa vuodesta 1997 lähtien kasvava osuus myydystä polttomoottorien polttoaineesta on E85:tä, josta on 85% etanolia ja 15% moottoribensiiniä. Etanolin etuna on korkea oktaaniluku (96% väkiviinan oktaaniluku on noin 110), joten nakutuksenestoainetta ei tarvita käytettäessä etanolipohjaista polttoainetta. Agroetanol AB:n mukaan ruotsalaisen E85:n energiaekonomia on 170%, eli etanolituotannosta saadaan 70% enemmän energiaa kuin mitä sen tuotantoon kuluu. Moottoribensiinin energiaekonomia on vain noin 80%, sillä bensiinin valmistus raakaöljystä vie paljon energiaa. Dieselmoottorien polttoaineena voidaan käyttää lähes mitä tahansa triglyseridejä. Tavallisimmat biodieselit ovat puhdas rypsiöljy, soijaöljy, oliiviöljy, RME (rypsiöljy-metanoliesteri) sejä REE (rypsiöljy-etanoliesteri). Koska polttoainelaadun öljyn laatuvaatimukset ovat alhaisemmat kuin elintarvikelaadun, tuotanto on helpompaa. Toisaalta myös elintarviketeollisuuden sekä kotitalouksien ja ravintoloiden jäteöljy kelpaa mainiosti suodatuksen jälkeen moottoripolttoaineeksi.

Biopolttoaineet perustuvat tällä hetkellä usein viljeltyyn biomassaan (esim. sokeriruoko, rypsi, soija), ja nämä joutuvat kilpailemaan ruokatuotannon kanssa viljelyalasta. Tämä yhtälö saattaa muodostua ongelmaksi jos esim. ruokatuotantoa yritetään nostaa samalla kun lisätään biopolttoaineiden käyttöä.

Sähkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköautot, raitiovaunut, sähköjunat, johdinautot.

Öljyn käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Öljystä valtaosa kulutetaan liikennepolttoaineena bensiinin ja dieselöljyn muodossa. Alla on lueteltu keinoja, joilla öljynkulutusta voidaan vähentää liikenteessä. Asia on esitetty kolmen osatekijän avulla: kuljettu matka, energiatehokkuus ja käytetty energianlähde. Liikenteen tarvetta kannattaisi vähentää, suosia energiatehokkaita liikennemuotoja ja siirtyä näiden liikennemuotojen kohdalla vaihtoehtoisiin energianlähteisiin.

Suurin osa liikenteessä käytettävästä öljystä kuluu bensiin ja dieselöljyn muodossa yksityisautoiluun. Henkilöautojen polttoaineenkulutus oli Suomessa vuonna 2000 bensiiniautojen osalta 7,6 litraa ja dieselautojen osalta 5,8 litraa sadalla kilometrillä.[1] Lisäksi suurehko osa öljystä käytetään maanteitse rekoilla tapahtuviin tavarakuljetuksiin. Täydessä lastissa oleva rekka kuluttaa noin 40 litraa dieselöljyä sadalla kilometrillä. Laivat ja junat ovat moninkertaisesti henkilöautoja ja rekkoja energiatehokkaampia. Laivat käyttävät pääosin raskasta polttoöljyä ja junat dieselöljyä tai sähköä.

Tieliikenteeseen kuuluvat henkilöautot, kuorma-autot, linja-autot, moottoripyörät ja mopot.

Henkilöautojen polttoainetehokkuutta voidaan nostaa lisäämällä matkustajien lukumäärää, sillä jos yhden matkustajan sijaan auton kyydissä on viisi matkustajaa, polttoainetta kuluu huomattavasti vähemmän matkustajaa kohden. Henkilöautojen ja raskaan liikenteen (kuorma-autot, linja-autot) energiatehokkuutta voidaan parantaa energiatehokkuutta lisäävillä moottoriratkaisuilla, hybriditekniikoin ja kevyillä materiaaleilla. Polttomoottoreihin voidaan tehdä energiatehokkuutta lisääviä ratkaisuja. Hybriditekniikoin voidaan kulkea hitaalla vauhdilla sähkömoottorilla ja jarrutusenergiaa voidaan ottaa talteen akkuihin. Tavallisesta hybridiautosta seuraava kehitysaskel on plug-in-hybridiauto ja sitä seuraava sähköauto. Esimerkiksi alumiini, hiilikuitu ja magnesium ovat terästä kevyempiä materiaaleja, joilla auton massaa voidaan pudottaa. Henkilöautojen taloudellisin kulkunopeus on noin 80 kilometriä tunnissa, joten nopeusrajoitusten alentaminen parantaisi yksityisautoilun energiatehokkuutta. Jos autoja valmistetaan pienemmille keskinopeuksille, auton moottori ja turvarakenteet voidaan rakentaa pienemmiksi ja kevyemmiksi, mikä pudottaa auton painoa ja vähentää energiankulutusta.

Junat pystytään sähköistämään ja lisäksi junalla pystytään kulkemaan energiatehokkaasti hidastakin vauhtia, koska ilmanvastus ja vierintävastus laskevat kulkunopeuden laskiessa. Junien ulkomuotoa voidaan virtaviivaistaa ja voidaan käyttää kevyitä materiaaleja sekä jarrustusenergian talteenottoa. Raideverkostoa suunniteltaessa voidaan välttää mäkiä ja suunnitella radat siten, että asemille saavuttaessa rata nousee ylös päin auttaen hidastamisessa ja aseman jälkeen rata taas laskee auttaen junaa kiihtymään uudelleen.

Laivojen öljynkulutusta voidaan vähentää laskemalla kulkunopeutta, sillä veden vastus vähenee kulkunopeuden laskiessa ja siten voidaan kulkea alemmalla koneteholla tai vain osalla koneista. Kulkunopeuden kymmenen prosentin alentaminen vähentää kulutusta noin 30 prosenttia.[2] Laivoihin voidaan myös lisätä tuulen energiaa hyödyntäviä purjeita.[3]

Substitoiminen tarkoittaa, että ei keskitytä parantamaan tietyn liikennemuodon energiatehokkuutta vaan siirrytään käyttämään luontaisesti vähemmän energiaa kuluttavaa liikennemuotoa. Eri liikennemuotojen energiankulutusten välillä voi olla mittavia eroja. Energiatehokkuuden parantaminen saattaa tehdä kulkuneuvoista niin kalliita, että saattaa olla järkevää korvata niitä toisilla kilpailukykyisillä liikennemuodoilla ainakin joissakin käyttökohteissa.

Yksityisautoilua voidaan substitoida kevyemmillä moottoriajoneuvoilla (skootterit, moottoripyörät, sivuvaunulliset moottoripyörät), joukkoliikenteellä (kauko- ja lähijunat, raitiovaunut, metrot, bussit) ja kevyellä liikenteellä (kävely, pyöräily, rullaluistelu, potkulautailu). Bussit ovat riittävällä täyttöasteella paljon henkilöautoja polttoainetehokkaampia moottoriajoneuvoja. Myös muut joukkoliikennevälineet ovat energiatehokkaita riittävällä täyttöasteella.

Rekkakuljetuksia voidaan korvata vähemmän energiaa kuluttavilla tavarajunilla ja vesiväylien tavaraliikenteellä. Tavarajunat voivat kulkea yhtä nopeasti tai nopeamminkin kuin rekat, mutta tavarakuljetuksilla ei usein ole mikään kiire. Hitaalla kulkunopeudella tavarajunat kuluttavat vähemmän energiaa kuin nopeasti kulkiessa. Rautatiet yhdistävät suurimpia kaupunkeja ja ne ovat melko suoria.

Erilaisia vesiväyliä (meriä, järviä, jokia ja kanavia) pitkin voidaan liikennöidä erilaisilla aluksilla. Vesiväylät voivat olla kiemurtelevia ja niiden jäätyminen asettaa talvisin haasteita. Esimerkiksi puuta voidaan kuljettaa pienellä energiankulutuksella vesistöjä pitkin hitaalla nopeudella ja suuria määriä kerralla.

Rautateiden ja vesiväylien avulla on kuitenkin hankalaa kuljettaa tavaroita suoraan "ovelta ovelle", mikä sen sijaan onnistuu rekalla helposti. Tavarajunat ja vesiväylien tavaraliikenne usein vaativatkin lastin purkua ja uudelleen lastaamista rekkakuljetuksia useammin, ja viimeisenä kuljetusmuotona saattaa olla rekka tai pakettiauto. Rautatien tai vesistön äärelle sijoittuneet teollisuuslaitokset saisivat tällaisessa tilanteessa kilpailuedun ja kilpailijoidenkin kannattaisi sijoittua hyvien liikenneyhteyksien äärelle.

Pitkien etäisyyksien taittaminen kuluttaa enemmän energiaa kuin lyhyiden etäisyyksien taittaminen, joten pitäisi pyrkiä lyhyisiin välimatkoihin. Liikenteen tarpeen vähentämisen kannalta tärkeitä huomioon otettavia asioita ovat: työpaikkojen, kauppojen ja koulujen etäisyydet yksilön asuinpaikasta. Nämä ovat kaupungin sisäisiä välimatkoja, mutta vielä lisäksi on otettava huomioon kaupungin ulkopuoliset matkat, pääasiassa kaupunkiin tuotavien tavaroiden kulkemat matkat.

Tiivis kaupunkirakenne tekee välimatkoista lyhyitä, koska asiat sijaitsevat lähekkäin. Kaupungin muoto vaikuttaa myös kaupungin säteeseen: samalla asukastiheydellä pyöreän kaupungin säde on huomattavasti pienempi kuin puoliympyrän tai sektorin. Pyöreässä kaupungissa etäisyys keskustaan on siis lyhin. Lyhyitä välimatkoja tukevat esimerkiksi useat pienet kauppojen ja koulujen yksiköt, sen sijaan että on yksi suuri yksikkö johon tullaan kaukaa. Esimerkiksi rekalla tavaroiden tuominen pieniin kaupan yksiköihin kuluttaa vähemmän energiaa kuin jos jokainen tekisi ostokset kaukana sijaitsevassa kaupan suuryksikkössä. Muutaman suuren kaupungin sijaan useita pienempiä kaupunkeja, jolloin matka kaupungin keskustaan on lyhyempi ja samalla yksittäisen kaupungin säde on pienempi. Yhden kaupunkikeskustan sijaan useita pienempiä keskuksia, jolloin palveluja löytyy keskustaa lähempääkin.

Tiivistettynä mahdollisimman energiatehokkaaksi suunniteltu kaupunki minimoi kuljettavat matkat ja suosii rakenteellisesti kevyttä liikennettä ja joukkoliikennettä. Mikäli yksityisautoilu ei ole houkuttelevaa muihin kulkutapavaihtoehtoihin nähden, sen käyttö ja samalla kaupungin liikennejärjestelmän energiankulutus jää vähäiseksi.

Muut käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämmitysöljy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämmityskäytössä öljyn voi korvata vaihtamalla lämmitystavan toiseen, esimerkiksi jonkinlaiseen lämpöpumppuun (ilmalämpöpumppu, maalämpöpumppu, ilma-vesilämpöpumppu, poistoilmalämpöpumppu) tai puupellettilämmitykseen. Myös kaukolämpöverkkoon liittyminen siellä missä mahdollista ja sähkölämmitys vähentävät lämmitysöljyn käyttöä.

Käyttöveden lämmittäminen sähköllä tai kesäaikaan aurinkoenergialla on mahdollista. Myös pattereiden termostaattien uusiminen, alhaisemmat huonelämpötilat, vain joidenkin huoneiden lämmittäminen ja energiatehokkuuden parantaminen vähentävät öljynkulutusta. Kovina pakkaspäivinä asunto lämpenee varaavalla takalla ilman öljyä.

Petrokemian tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemianteollisuuden kannalta öljyhuippu vaikuttaa öljypohjaisten hiilivetyjen hintaan ja saatavuuteen. Hiilivedyt ovat orgaanisen kemian perusraaka-aineita. Hiilivetyjä ovat muun muassa eteeni, propeeni, bentseeni ja hydroksibentseeni (fenoli). Hiilivedyistä voidaan edelleen valmistaa lukemattomia uusia yhdisteitä. Niitä käytetään muun muassa reaktioiden lähtöaineina, liuottimina sekä esimerkiksi muovien, maalien ja lääkkeiden raaka-aineina. Orgaanisia hiiliyhdisteitä tunnetaan yli 10 miljoonaa. Niiden valmistuksessa ovat yli 90-prosenttisesti lähtöaineina öljy, maakaasu ja kivihiili.[4]

Öljyhuipun vuoksi täytyisi löytää vaihtoehtoisia hiilivetyjen lähteitä. Maakaasusta ja kivihiilestä saadaan helposti hiilivetyjä, mutta kaikille fossiilisille polttoaineilla yhteistä on ehtyminen. Uusiutuvia hiilivetyjen lähteitä tutkitaan vihreässä kemiassa, jota kutsutaan myös kestäväksi kemiaksi.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markkinaratkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markkinaratkaisu on käsitys, jonka mukaan nousevat öljyn hinnat kiihdyttävät vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistä ja tehostavat öljyteollisuutta. Hupenevat energiavarat aiheuttavat kuitenkin haasteen tuotekehitykselle, koska sekin on riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Kriitikot epäilevät, että jos energian hinta nousee, tuotekehityksen kustannukset nousevat myös. Kriitikot epäilevät myös, että niukkuushyödykkeen jättäminen markkinoiden armoille johtaa väistämättä keinotteluun ja lopulta hintojen nopean nousun kierteeseen, kuten Kalifornian sähkökriisissä 2000-luvun alussa.lähde?

Poliittisia keinoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polttoaineverot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polttoainevero pehmustaa öljyn hinnan nousun vaikutuksia verolliseen hintaan, sillä esimerkiksi Suomessa bensiinin hinnasta noin 60 prosenttia on veroa. Tällöin öljyn hinnan kaksinkertaistuminen ei tee bensiinin hinnasta kaksinkertaista. Polttoaineveroja voidaan lisätä öljystä valmistettuihin polttoaineisiin, joihin sitä ei ole vielä lisätty. Lämmitysöljyssä, lentokoneiden kerosiinissa ja laivojen raskaassa polttoöljyssä ei ole veroa tai se on hyvin matala. Polttoaineveroja voidaan nostaa, jolloin öljystä valmistettujen polttoaineiden kysyntä laskee. Dieselöljyssä on bensiiniä matalampi vero. Toisaalta polttoaineveroja voidaan laskea, jos polttoaineiden hinnat ovat nousseet liian korkealle tasolle.

Biopolttoaineita voidaan suosia asettamalla niille matalampi polttoainevero kuin öljystä valmistetuille polttoaineille.

Autokannan uusiutumisen nopeuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autoveroa voidaan laskea, jolloin uuden auton ostaminen halpenee. Muun muassa Saksassa ja Yhdysvalloissa on kokeiltu ohjelmia, joissa vanhan auton romuttamisesta saa valtiolta alennusta uuden auton ostamisesta. Yhdysvalloissa Cash for Clunkers -ohjelmassa alennuksen suuruus oli yhteydessä polttoaineenkulutuksen parantumiseen.

Kaavoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavoitus voidaan tehdä energiatehokkaan liikenteen näkokulmasta, siten että asuinalueita kaavoitetaan sinne minne joukkoliikenne ulottuu. Kaavoitusta voidaan muuttaa siten, ettei ole jyrkkiä rajoituksia työpaikkojen ja asumisen sijoittumiselle.

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaseen autoetuun ja työmatkavähennyksiin voidaan tehdä muutoksia. Teiden nopeusrajoituksia voidaan alentaa, jotta ajoneuvojen polttoaineenkulutus laskee ja junat tulevat kilpailukykyisemmiksi. Kaupunkia ympäröivillä ruuhkamaksuilla voidaan vähentää kaupunkiin suuntautuvaa autoliikennettä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]