Émile Bernard
| Émile Bernard | |
|---|---|
_when_painting._Anonymous_photograph_c.1887.jpg) Émile Bernard maalaamassa n. vuonna 1892 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. huhtikuuta 1868 Lille, Ranska |
| Kuollut | 16. huhtikuuta 1941 (72 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | taidemaalaus |
| Taidesuuntaus |
Postimpressionismi Syntetismi |
Émile Bernard (28. huhtikuuta 1868 Lille, Ranska – 6. huhtikuuta 1941 Pariisi) oli ranskalainen jälki-impressionistinen taidemaalari ja kirjailija. Bernard tunnetaan erityisesti syntetismin eli cloisonnismin yhtenä kehittäjänä. Hän kirjoitti myös näytelmiä, runoutta ja taidekritiikkiä sekä kuvauksia aikansa taidemaailmasta.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bernard syntyi Lillessä 1868. Hänen suhteensa vanhempiinsa olivat huonot, sillä nämä suuntasivat huomionsa lähinnä Bernardin sairaalloiseen sisareen.[1] Bernard aloitti opinnot Pariisin Atelier Cormonissa 1884, vaikka isä vastusti poikansa taideopintoja. Pariisissa Bernard tutustui Louis Anquetiniin ja Henri de Toulouse-Lautreciin. Bernard kokeili impressionistisia ja pointillistisia väriteorioita vastoin saamaansa opetusta, ja hänet erotettiin koulusta riidan jälkeen vuonna 1886. Bernard läksi kiertämään Normandiaa ja Bretagnea jalkaisin ja tutustui matkalla useisiin taiteilijoihin, kuten Schuffeneckeriin, van Goghiin ja Gauguiniin.[2]
Vuosien 1887–1888 aikana Bernard kehitti Anquetinin kanssa jälki-impressionistisen tyylinsä, jossa käytettiin vahvoja mustia ääriviivoja ja tasaisia väripintoja. Tyyli oli saanut vaikutteita Cézannelta, japanilaisista puupiirroksista, épinal-printeistä, emalitaiteesta ja lasimaalauksista. Tyylin nimesi cloisonnismiksi kriitikko Edouard Dujardin. Kaksikon töitä esiteltiin yhteisnäyttelyissä Van Goghin ja Toulouse-Lautrecin kanssa vuoden 1887 marraskuussa. Vuonna 1888 Bernard tapasi uudelleen Paul Gauguinin, joka omaksui Bernardin tyylistä heti runsaasti vaikutteita, ja taiteilijat järjestivät yhteisnäyttelyn 1889. Myöhemmin Gauguinille annettiin kunnia syntetismin kehittäjänä, mikä katkeroitti Bernardin, joka piti itseään tyylin keksijänä.[2] Bernard teki vaikutuksen myös Van Goghiin: tämä lähetti tekemänsä vesivärikopion Bernardin työstä taidekauppiasveljelleen, jotta Bernardin uudesta tyylistä tulisi tunnettu.[1]
Bernard järjesti Ranskassa 1890-luvun alussa joitain taidenäyttelyitä, kuten edesmenneen Van Goghin retrospektiivisen näyttelyn. Hän muutti ensin Italiaan 1893 ja asui sitten Egyptissä vuoteen 1903 saakka, maalaten lähinnä Kairon katuelämää. Samalla hänen tyylinsä etääntyi cloisonnismin tasaisuudesta. Bernard palasi Ranskaan vuonna 1904 ja muutti Pariisiin[1]. Hän kirjoitti taidehistoriallisia kirjoituksia, joista merkittävimpiä ovat Cézannen kanssa käydyt keskustelut ja kirjeenvaihto. Seuraavana vuonna Bernard perusti Rénovation Esthétique -taidelehden, jota hän toimitti vuoteen 1910. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Bernard maalasi useita naismuotokuvia ja alastonkuvia hyvin viimeistellyllä tyylillä. Vuosien 1922–1925 välillä hän teki neljän monumentaalimaalauksen sarjan.[2]
Bernard asui Pariisissa lopun ikänsä ja opetti siellä École des Beaux-Artsissa. Hän kuoli vuonna 1941.[1]
Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Keltainen puu, 1888. -
Bordellinäkymä, 1888. -
Émile Bernard, Hattupäisen pojan muotokuva, 1889. -
Asetelma teepannusta, kupista ja hedelmästä, 1890. -
Bretagnelaiset maanviljelijät niityllä, 1892. -
Le Pardon de Pont-Aven, 1888 -
Apres le bain, les nymphes (Nymfit kylvyn jälkeen), 1908.
.jpg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Émile Bernard 1868 - 1941 Zibelius Fine Art. Viitattu 27.9.2014.
- ↑ a b c Émile Bernard The Museum of Modern Art. Viitattu 27.9.2014.
Kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fred Leeman, Émile Bernard (1868 - 1941), Citadelles & Mazenod éditeurs; Wildenstein Institute Publications, 2013, 495 p. (ISBN 9782850885716)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Émile Bernard Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
