Éder Jofre

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Éder Jofre
Tiedot
Oikea nimi Éder Jofre
Lempinimi Kultainen kukko
Painoluokka kääpiösarja / höyhensarja
Maa Flag of Brazil.svg Brasilia
Syntymäaika 26. maaliskuuta 1936
Syntymäpaikka São Paulo
Otteluasento oikeakätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut 78
Voitot 72
Tyrmäysvoitot 50
Tappiot 2
Ratkaisemattomat 4

Éder Jofre (s. 26. maaliskuuta 1936 São Paulo) on brasilialainen entinen nyrkkeilijä.

Jofre edusti maataan vuoden 1956 kesäolympialaisissa Melbournessa, missä hän putosi puolivälierissä. Olympialaisten jälkeen hän ryhtyi ammattilaiseksi, ja voitti ensimmäisessä ammattilaisottelussaan 21-vuotissyntymäpäivänään 26. maaliskuuta 1957 Raúl Lópezin viidennen erän tyrmäyksellä. 19. helmikuuta 1960 hän voitti Etelä-Amerikan kääpiösarjan mestaruuden Ernesto Mirandalta ja puolusti titteilään häntä vastaan menestyksekkäästi kesäkuussa.

Oteltuaan 37 ammattilaisottelua, joista saldona 34 voittoa ja kolme ratkaisematonta, Jofre pääsi 18. marraskuuta 1960 iskemään kääpiösarjan avoimena olleesta maailmanmestaruudesta Eloy Sanchezia vastaan, ja voitti ottelun tyrmäyksellä kuudennessa erässä. Hän puolusti maailmanmestaruuttaan onnistuneesti seitsemän kertaa, Piero Rolloa, Ramon Ariasta, Johnny Caldwellia, Herman Marquesia, WBA:n tunnustamana Jose Medeliä, WBA:n ja myös WBC:n tunnustamana Katsutoshi Aokia, Johnny Jamitoa ja Bernardo Caraballoa vastaan, kunnes 18. toukokuuta 1965 Japanin Nagoyassa käydyssä ottelussa hävisi isäntämaan Fighting Haradalle kaikin tuomariäänin. Hän kohtasi Haradan uudelleen kesäkuussa 1966 Tokiossa, ja myös tällä kertaa Harada vei voiton täydet 15 erää kestäneessä kamppailussa.

Haradaa vastaan kärsityn toisen tappion jälkeen Jofre lopetti uransa, mutta palasi kehiin kolmen vuoden tauon jälkeen höyhensarjalaisena. Hän saavutti 14 peräkkäistä voittoa ennen kuin 5. toukokuuta 1973 pääsi jälleen ottelemaan maailmanmestaruudesta. Täydet 15 erää kestäneessä WBC-liiton tunnustamassa höyhensarjan maailmanmestaruusottelussa hän voitti kuubalaisen Jose Legran. Seuraavan vuoden lokakuussa hän puolusti mestaruuttaan Vicente Saldivaria vastaan neljännen erän tyrmäyksellä, mutta menetti mestaruutensa seuraavana vuonna oltuaan estynyt puolustamaan sitä. Jofre otteli vielä seitsemän ottelua kunnes lopetti tyrmäämättömänä syksyllä 1973.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]