Åke Seyffarth
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Åke Seyffarth | |||
Maa:  Ruotsi
| |||
| Miesten pikaluistelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
St. Moritz 1948 | 10 000 m | |
 Hopeaa |
St. Moritz 1948 | 1 500 m | |
| Yleisluistelun MM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Oslo 1947 | yhteispisteet | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Tukholma 1947 | yhteispisteet | |
Åke Seyffarth (15. joulukuuta 1919 Tukholma, Ruotsi – 1. tammikuuta 1998) oli ruotsalainen pikaluistelija ja olympiavoittaja.
Seyffarth oli yksi 1940-luvun parhaista luistelijoista. Hän teki 3. helmikuuta 1941 5 000 metrin uudeksi maailmanennätysajaksi 8.13,7. Tasan vuotta myöhemmin hän luisteli 1 500 metrin maailmanennätykseksi ajan 4.45,7 ja nousi niin sanotun aateliskalenterin kärkipaikalle, jota hän piti hallussaan kuukautta vaille kymmenen vuotta.
Toisen maailmansodan takia kansainvälisiä kilpailuja ei järjestetty. Yleisluistelun MM-kilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran sodan jälkeen vuonna 1946. Seyffarth sijoittui seitsemänneksi. Seuraavana vuonna hän voitti kultaa EM- ja pronssia MM-kisoista.
Vuonna 1948 järjestettiin St. Moritzissa talviolympialaiset. Seyffarth jäi 5 000 metrillä vasta seitsemänneksi törmättyään valokuvaajaan, joka oli hypännyt radalle. Kaksi päivää myöhemmin hän voitti 10 000 metriä 9,7 sekunnin erolla seuraavaan ajalla 17.26,3[1]. Lisäksi Seyffarth sai kisoista hopeaa 1 500 metrillä ajalla 2.18,1.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sports Reference LLC: Åke Seyffarth olympiasijoitukset (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 355. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
|
1924: Julius Skutnabb | 1932: Irving Jaffee | 1936: Ivar Ballangrud | 1948: Åke Seyffarth | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Sigge Ericsson | 1960: Knut Johannesen | 1964: Jonny Nilsson | 1968: Johnny Höglin | 1972: Ard Schenk | 1976: Piet Kleine | 1980: Eric Heiden | 1984: Igor Malkov | 1988: Tomas Gustafson | 1992: Bart Veldkamp | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Gianni Romme | 2002: Jochem Uytdehaage | 2006: Bob de Jong | 2010: Lee Seung-hoon | 2014: Jorrit Bergsma | 2018: Ted-Jan Bloemen | 2022: Nils van der Poel |