Velaarinen nasaali

Wikipedia
Ohjattu sivulta Äng-äänne
Loikkaa: valikkoon, hakuun
IPA ŋ
UPA ŋ
X-SAMPA N
Kirshenbaum N
IPAUnicode 014B
UPAUnicode 014B

Velaarinen nasaali ("äng-äänne") on suomessa ja monessa muussakin kielessä esiintyvä äänne. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa (IPA:ssa) äng-äännettä merkitään kirjaimella ŋ.[1][2]

Useimmissa eurooppalaisissa kielissä tämä äänne esiintyy vain sanan keskellä tai lopussa. Sen sijaan esimerkiksi vietnamin kielessä se on yleinen sanan alussakin, esimerkiksi tavallisimmassa vietnamilaisessa sukunimessä Nguyễn.

Saamelaiskielissä äännettä merkitään kirjaimella Ŋ.

Suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ŋ-äänteen asema on äännejärjestelmässä marginaalinen. Omaperäisessä sanastossa se esiintyy foneemina ainoastaan kaksoiskonsonanttina /ŋŋ/, jolloin se kirjoitetaan ng. Tämä /ŋŋ/ on nk-yhtymän astevaihtelupari.[3] Vahvan asteen nk:ta vastaa heikossa asteessa ng eli /ŋŋ/.

Suomen vierassanoissa esiintyy myös lyhyt ŋ-foneemi, esim. englanti /eŋlanti/. Sen sijaan suomen nk-yhdistelmässä esiintyvä lyhyt ŋ on n-foneemin allofoni (samankaltainen variantti), esim. kenkä /kenkä/ [keŋkä].[3][4]

Suomen kielen aakkosissa äng-äänteellä ei ole omaa kirjainta, joten se on merkittävä poikkeus kielen muutoin hyvin foneettisessa ortografiassa. Äng-äänne kirjoitetaan monimutkaisten sääntöjen mukaan joko n- tai g-kirjaimena: lyhyt [ŋ] sanassa [keŋkä] kirjoitetaan <kenkä>, kun taas pitkä [ŋŋ] taivutusmuodossa [keŋŋän] kirjoitetaan <kengän>. Poikkeuksia ja hankalasti määriteltäviä lisäsääntöjä on kuitenkin lukuisia, erityisesti lainasanoissa: [eŋlanti] kirjoitetaan <englanti>, [maŋneetti] kirjoitetaan <magneetti>, [koŋgestio] kirjoitetaan <kongestio>, jne.

Suomen kielen useissa eteläisissä murteissa [ŋk]-konsonanttiyhtymä on yleisesti osallistumatta astevaihteluun (niissä sanotaan esim. [keŋkän] ja [kaupuŋkissa]), joten niiden puhujien oli ennen vanhaan usein vaikea lausua [ŋŋ]-geminaattaa.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsonanttiäänteet kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artikulaatiopaikka Labiaali Koronaali Dorsaali Radikaali Glottaali
Artikulaatiotapa Bilabiaali Labiodentaali Dentaali Alveolaari Postalveolaari Retrofleksi Palataali Velaari Uvulaari Faryngaali Epiglottaali
Nasaali    m    ɱ    n    ɳ    ɲ    ŋ    ɴ  
Klusiili p b t d ʈ ɖ c ɟ k ɡ q ɢ   ʡ ʔ  
Frikatiivi ɸ β f v θ ð s z ʃ ʒ ʂ ʐ ç ʝ x ɣ χ ʁ ħ ʕ ʜ ʢ h ɦ
Approks­imantti    β̞    ʋ    ɹ    ɻ    j    ɰ      
Tremulantti    ʙ    r    ɽ͡r    ʀ    я  
Napausäänne    ⱱ̟        ɾ    ɽ      ɢ̆      ʡ̯  
Lateraalinen frikatiivi ɬ ɮ ɭ˔̊    ʎ̥˔    ʟ̝̊       
Lateraalinen appr.    l    ɭ    ʎ    ʟ  
Lateraalinen nap.äänne      ɺ    ɺ̠    ʎ̯      

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John Wells: The International Phonetic Alphabet in Unicode 2008. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  2. The International Phonetic Alphabet (revised to 2005) 2005. IPA. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  3. a b Hakulinen, Auli (päätoim.): Iso suomen kielioppi. Äännejärjestelmä, § 3, 7. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-557-2. Teoksen verkkoversio.
  4. Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.2 Nasaalit m, n, η) 2001. Viitattu 18.8.2014.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.