Ágota Kristóf

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ágota Kristóf

Ágota Kristóf (30. lokakuuta 1935 Csikvánd, Unkari27. heinäkuuta 2011 Neuchâtel, Sveitsi[1]) oli unkarilaissyntyinen kirjailija. Unkarin vuoden 1956 kansannousun aikana hän pakeni nuorella aikuisiällään Itävallan kautta Sveitsiin, jossa hän aloitti kirjoittamisen ja ryhtyi myöhemmin kirjoittamaan pääasiassa ranskan kielellä.[1]

Kristóf tuli maailmankuuluksi kymmenille kielille käännetyllä omaelämäkerrallisesti sävyttyneellä trilogiallaan, joka kuvaa kaksospoikien elämää toisessa maailmansodassa. Se koostuu kirjoista Le grand cahier, (L'éditions du Seuil, Pariisi, 1986, suom. Iso vihko), La preuve (1988) ja Le troisième mensonge (1991). Kristófin teoksista on suomennettu vain Iso vihko. Siitä on tekeillämilloin? elokuva, jonka ohjaa János Szász[1]

Kristófilta on ilmestynyt myös muita teoksia kuten omaelämäkerrallinen L'analphabète (2004).

Sveitsissä kuolemaansa saakka asuneelle Kristófille myönnettiin lukuisia huomattavia palkintoja kuten sveitsiläinen Gottfried Keller -palkinto vuonna 2001.

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kirjailija Agota Kristof kuollut, Helsingin Sanomat 29.7.2011 sivu B 2
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.