Japanin kielen lainasanat

Japanin kielen lainasanat voidaan jakaa kahteen kategoriaan: gairaigo (jap. 外来語) sekä wasei-eigo (jap. 和製英語; wasei: Japanissa tehty, eigo: englanti).

Yleistä

Historiassa useat kielet ovat olleet yhteydessä Japaniin ja antaneet erilaisia muunnelmia sanoihin. Näitä kieliä ovat portugali, hollanti ja englanti. Useissa lainasanoissa sanojen alkuperäiset merkitykset ovat lähes kadonneet. Gairaigo-termiä käytetään, kun puhutaan länsimaalaisista lainasanoista ja wasei-eigo termiä silloin kun on kyse pseudo-anglismeista. Japanissa on kolme kirjoitustapaa: hiragana, katakana ja kanji-merkit. Länsimaista tulleet lainasanat eli gairaigo kirjoitetaan katakanoilla kuin myös wasei-eigossa. Latinalaisilla aakkosilla kirjoitettua japania puolestaan kutsutaan nimellä rōmaji (jap. ローマ字).

Lainasanojen vaiheita historiassa

Portugalin vaikutus vuosina 1500-1600

Portugali oli Japanille ensimmäinen yhteys eurooppalaisiin kieliin. Portugali käytti merkantilismia ja kauppasatamia tuoden eurooppalaista kaupankäyntiä ja kristinuskoa Japaniin. Tähän aikaan Japanissa oli käytössä kaksikielisiä sana- ja kielioppikirjoja. Portugalin kielen lisäksi myös espanjasta ja latinasta tuli lainasanoja japaniin. Tällaisia sanoja japanissa ovat esimerkiksi: パン pan, ボタン botan ja シャボン shabon, jotka tarkoittavat leipää, nappia ja saippuaa. Näiden vastineet ovat portugaliksi pão, botão ja sabão. Kristillisiä termejä ovat esimerkiksi キリシタン, kirishitan, kristitty ja バテレン, bateren, padre. Tänä ajanjaksona tulleet lainasanat jaetaan kahteen laajaan kategoriaan: kristilliseen ja kaupankäynnissä käytettävään terminologiaan. Portugalin vaikutus Japaniin lakkasi joksikin aikaa kristinuskon lakkautuksen ja sodankäynnin takia.

Alankomaiden vaikutus vuosina 1663-2000

Portugalin vaikutuksen hiipumisen jälkeen Japaniin vaikutti Alankomaat. Vuonna 1663 Japaniin julistettiin Sakoku (jap. 鎖国, さこく, ”suljettu maa”), mikä tarkoitti, että maa oli täysin eristäytynyt ulkomaailmasta ulko- ja kauppapolitiikassa, lukuun ottamatta alankomaalaisia kauppiaita, jotka saivat jäädä Japaniin Dejiman saarelle Nagasakin lahteen. Tämä ajanjakso kesti noin kaksi vuosisataa. Alankomaalaiset olivat Japanille ainoa lähde oppia länsimaalaista opiskelutapaa, ja hollantia käytettiin japanilaisten tutkijoiden keskuudessa käännöksissä sekä opiskelussa. Alankomaalaisilta tulleet sanat olivat lääketieteellisiä termejä ja näitä ovat esimerkiksi magnesium (jap.マグネシウム, maguneshiumu) ja strykniini (jap.ストリキニーネ, sutorikiniine).

Englannin kielen ja muiden länsimaisten kielien vaikutus 1800-luvulta nykyhetkeen

Japanin ja Yhdysvaltojen yhteisen Kanagawan sopimuksen myötä sakoku päättyi. Amerikkalaiset saivat luvan etsiä turvapaikkaa Shimodan ja Hakodaten (nyk. Tokion satama) satamista jos he joutuisivat haaksirikkoon Tyynellämerellä Japanin lähistöllä. Merimatkojen varalle he saivat tankata ja varustautua Japanissa sekä avata konsulaatin Shimodaan. Kanagawan sopimuksen myötä myös muut länsimaat pystyivät käymään Jokohamassa ja Nagasakissa. Ulkomaisia kulttuureita tutkittiin ja lääketiedettä opiskeltiin Saksasta, Iso-Britanniassa kaupankäyntiä ja muotia Ranskassa. Englannista tuli maassa modernisoiva kaupankäynnin ja modernisaation lingua franca, vaikka kouluissa opiskeltiin sen lisäksi ranskaa ja venäjää.