Steel pan

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Steelpan)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Steel pan.

Steel pan on melodinen lyömäsoitin, joka on kehitetty Trinidadissa, Karibialla. Soitin valmistetaan peltitynnyristä. Nykyään yhteen tynnyrinpohjaan saadaan mahtumaan 30 ääntä ja sillä voidaan soittaa kaikissa sävellajeissa.[1]

Soittimen historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karnevaalien aikaan 1930-luvun Trinidadissa kolisteltiin tyhjiä peltipurkkeja. Ajan kuluessa joku soittajista huomasi, että jos purkissa on lommoja niin siitä saa kuulumaan erilaisia ääniä. Ensimmäinen nykyiseltä nimeltään steelpanina tunnetun soittimen keksijä oli Winston Spree Simon. Ensimmäisiä soittimia valmistettiin muun muassa amerikkalaisten sotilastukikohtiin hylkäämistä tynnyreistä.

Vähitellen soittimet kehittyivät, jonka myötä myös bändit kasvoivat. Ellie Manette keksi kehittää soittimia eri sävelkorkeuksille ja näin steelpanit alkoivat saada eri muotoja äänialansa mukaan. Soittimien kehittyessä ammattitaitoisia virittäjiä kaivattiin. Yhtyeiden lisääntyessä ja steelpan-kulttuurin kehittyessä bändit alkoivat kisailla keskenään erilaisten karnevaalien yhteydessä. Suuret karnevaalit ovat katsojilleen ainutlaatuinen kokemus, sillä isoimmissa steelbandeissä voi olla jopa noin 120 soittajaa.

Aluksi steelpan levisi laivojen mukana Floridaan ja muualle Yhdysvaltoihin. Nykyään monessa yhdysvaltalaisessa yliopistossa on oma steelband. Suomeen soitin rantautui 1960-luvulla trinidadilaisten Forrester “ForRasta” ja Francis Lobien mukana. He tekivät Helsingin Töölössä soittimia ja kiertelivät Suomea musisoiden. Liperiläinen Esa Tervala törmäsi soittimeen Tukholmassa ja innostui kokeilemaan soittimen valmistamista. Hän valmisti ensimmäisen steelpanin 1984 ja pyöritti 1987 Espoossa Esa Tervala Steel Harps -nimistä yhtyettä muutaman vuoden. Jukka Siikavire teki samoihin aikoihin steelpan-kokeiluja, mutta hän päätyi käyttämään kyseistä soitinta lähinnä teatteriproduktioissa.

Kiteeläinen Simo-Pekka Tiainen törmäsi steelbändiin Esa Tervalan tavoin Tukholmassa, kesällä 1988. Mukaan tarttui niin vahva into steelpannuja kohtaan, että hän päätti tehdä oman Ping Pongin, mikä valmistuikin pian Tukholman-reissun jälkeen. Tiaiselle ei kuitenkaan yksi Ping Pong riittänyt, vaan hänen mielenkiintonsa steelpannuihin vain kasvoi ja uusia soittimia alkoi syntyä kokonaiselle yhtyeelle. Kitee steelband aloitti toimintansa vuonna 1997 kansalaisopiston suojissa, mutta pari vuotta myöhemmin toiminta siirtyi yläkouluun ja Kiteen lukiolle. Vuonna 1999 Tiainen teki opintomatkan pannujen kotiseudulle Trinidadiin ja edelleen Los Angelesiin lahjakkaan pannutaiteilijan Chris Wabichin hoiviin. Kiteellä on Steely Wonder -orkesteria vetänyt vuodesta 2000 alkaen musiikin lehtori Tuula Tiainen.

Steelpan-toimintaa Suomessa on pyörittänyt myös Karjaalta kotoisin oleva Ari Viitanen, joka myös törmäsi steelpannuihin ensimmäisen kerran niin ikään Ruotsissa. Hän aloitti steelband-toiminnan 1990-luvun alussa. Viitasen luotsaama Steel Pan Lovers -yhtye toimi Karjaan suomalaisella yläasteella ja aloitti toimintansa vuonna 1992. Viitanen teki noin puolet soittimista itse. Karjaan alakoulun puolella toimintaa vetää Antti Jyrkkänen, joka on myös valmistanut joitakin steelpaneja. Steel Pan Lovers vieraili Trinidadissa World Steelband -festivaaleilla vuonna 2000. Karjaalta toiminta levisi Kirkkonummelle ja Saloon. Salossa steelpannut soivat Moision yläkoulun musiikkiluokilla; Moisio Steel Band toimii musiikinlehtori Taina Kojon ohjauksella. Kirkkonummella toimintaa pyörittää Satu Jämsä. Kiteeltä taas toiminta levisi Kontiolahden Lehmoon, jossa toimintaa vetää Kalle Rintala, Outokumpuun, jossa vaikuttaa Matti Väänänen, sekä Alavudelle, jossa toimintaa pitää yllä ja steelpaneja on valmistanut Jorma Tuhkanen.

Suomalaisia steelbandejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Steely Wonder, Kitee
  • Sweet Panic, Kitee
  • Dragon Steelband, Lehmo
  • Steel Pan Lovers, Karjaa
  • Hot Steel, Kirkkonummi
  • Stainless Pancake, Kirkkonummi
  • Moisio Steel Band, Salo
  • Pan Engine 1, Alavus
Trinidadilainen nimi Ääniala "pohjien" lukumäärä
Tenor D4 – F6 1
Double tenor F3 – C6 2
Double second F♯3 –B5 2
Quadrophonic pan B2 – B♭5 4
Four pan B♭2 – C♯4 4
Guitar pan D3 – F4 2
Cello pan B2 – B♭4 3
Tenor bass G2 – D4 4
Six bass A1 – D3 6
Nine bass A1 – B3 9

[2]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]