Fritz Walter Ekström
Fritz Walter Ekström (1871 – 1920) oli suomalainen oikeustieteilijä, joka toimi Helsingin yliopiston roomalaisen oikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden sekä lainopin ensyklopedian professorina vuosina 1909–1920.[1]
Ekström väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1907 väitöskirjallaan Löftesmans regress till gäldenären och medlöftesmännen.[2] Vuonna 1909 hänet nimitettiin samana vuonna perustetun roomalaisen oikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden sekä lainopin professuuriin, jossa hän toimi kuolemaansa asti.[3] Ekströmiä on pidetty Suomen kansainvälisen yksityisoikeuden teorian perustajana.[4] Hän oli myös saksalaisperäisen käsitelainopin merkittävä edustaja Suomessa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.[5]
Ekström julkaisi useita merkittäviä alan teoksia, kuten Om villkorliga rättsärenden (aikakauskirjassa "Juridiska föreningens tidskrift", 1909), Om borgen (1910; kolmas painos 1927), Internationellt privaträttsliga afhandlingar I–V (aikakauskirjassa "Juridiska föreningens tidskrift", 1912–14), Läran om viljans autonomi i den internationella privaträtten (Robert Hermansonin juhlakirjassa 1916) ja Sju internationellt privaträttsliga uppsatser (1920). Postuumisti julkaistiin teos Privaträttens allmänna läror (toimittajana Einar Cavonius 1921–1925).[6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kangas, Urpo (toim.): Oikeustiede Suomessa 1900–2000. Juva: WSOY, 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, p. 759.
- ↑ Kangas (toim.), s. 415.
- ↑ Kangas (toim.), s. 177.
- ↑ Kangas (toim.), s. 322.
- ↑ Kangas (toim.), s. 223.
- ↑ Ekström, Frits Valter, Nordisk familjebok (2. laitos, 1923)
- ↑ Svensk uppslagsbok. Malmö 1931.
| ||||||||||||||||||
